Löydät minut jatkossa osoitteesta:

http://kosminenaurinko.blogspot.fi/

Siltäpä löytyy siis myös kaikki vanhat jutut, ilman kommentteja tosin. Osa kuvista puuttuu myös kun nehän katosivat sen palvelin poksahduksen vuoksi jo vuodatuksesta enkä ole niitä jaksanut kaivella ja laittaa paikalleen. Tekstit ovat kuitenkin siis paikoillaan.

Satu tuolla aiemmassa kirjoituksessa kommentoi odottavansa joutsenia ja kurkia. Ei me niitä kyllä enää odotella kun niitä on näkynyt jo kuukausi sitten =) Ja kuulunut. Äitienpäiväaamuna on varmuudella kuultu käenkukunta. Ehkäpä se innoistui edellisen yön pikaisesta mutta rajusta ukkosesta. Sekin on siis tälle keväälle jo koettu. Lapset nukkuivat autuaan tietämättöminä asiasta.

Tänäänkin on lämminpäivä. Tosin minä nautin siitä sisätiloissa. Täällä on onneksi viileää. Minä kun en tunnetusti nauti niistä kuumista päivistä. Vaikka eihän nämä päivät vielä ole mitään ahdistavan kuumia! Kasvit tarvitsevat lämpöä joten niiden takia tietysti toivoo sitäkin.

Menen tänään paikalliseen Lehto ry:n tapaamisen. Tämä on kolmas jossa olen mukana. Kun ei ole vielä vissiin tarpeeksi näitä vapaa-ajan aktiviteetteja. =P Välillä mä haavailen, että olis varaa jäädä kotiin niin kerkeis harrastaa kaikkee sitä mitä haluais =D En vaan tiedä saisinko mitään aikaiseksi kuitenkaan...

Mutta voi miten ihana ilma! Niin pehmeä, lempeä, suloinen. Taisi olla ensimmäinen keväinen ilta jossa oli mukana aavistus kesästä. Metsän tuoksuun oli sekoittanut ripaus kesää.

Metsän tuoksusta tuli mieleen, että koiramme ei mielestäni haise koiralle vaan tuoksuu metsälle! Ja vaikka se on kastunutkin sateessa, niin Helmi ei haise. Se on hieno neiti ;-D

Oppikohan esikoinen tänään jotain... Hänellä oli tänään liikuntakerhossa kevään viimeinen kerta, ja kotiin asti tuli viestiä että viimeiselle kerralle saa ottaa herkkuja mukaan. Kysyin pojalta mitä haluaa ottaa ja hän sanoi ettei ota mitään. Minä en sitten houkutellut; ajattelin että olkoon, en jaksa aina olla houkuttelemassa tämmöiseen lasta. Nukkumaan mennessä poika sanoi "Äiti, olisi ehkä sittenkin kannattanut ottaa herkkuja. Minulle tuli vähän kateus kun toisilla oli." Niinpä niin.

Eilen kävin kynttiläkutsuilla. Ja voi kun minua harmitti esittelijän puolesta kun oli niin vähän ihmisiä! Olisivat nyt edes tulleet päiväkahville kun oli kaikille kyläläisille avoin tilaisuus. Oli kyllä kahvia ja pullaa varattu useammalle kuin kolmelle henkilölle. Minäkin menin sinne vähän niinkuin tapaamaan kyläläisiä, mutta vähäiseksi jäi.

Eilenkin oli kosteaa joten lämmitimme hieman leivinuunia ja illalla tietenkin lämpesi sauna.

Mietin eilen, että kovin moni valittaa vatsaansa ja miten herkästi siihen koskee tai on muita vatsavaivoja. Mikä meidän ravinnossa on vialla? Minä tiedän nyt, että osa minun vatsavaivoista johtuu laktoosista ja noudatan laktoositonta ruokavaliota. Mutta silti minun koskee toisinaan vatsaa ja turvottaa. Yritän nyt siis paikallistaa mikä muu aiheuttaa vatsavaivoja.

Uutta takkia piti testata tietenkin heti koiran ulkoilutuksessa. Oli tehokas suoja tuulta vastaan. Toimii siis.

Kuovi on huutanut jo ainakin kaksi viikkoa. Siinä on jotain ikiaikaista ja sielua koskettavaa. "Kun kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle." No eipä ois tullu enää mielenkään siinä vaiheessa kun eka kerran kuovin huudon kuulin tänä keväänä. Toissa keväänä meillä oli miehen kanssa kiistaa onko huutaja kuovi vai joku muu lintu. Viimein minun oli pakko kaivaa netistä kuovin huutonäyte koska mies ei uskonut minua. Itse tiesin 100 % varmasti huudon kuuluvan kuoville. Olen minä sitä sen verran monta kevättä kuunnellut.

Äsken kun katsoin Mentalistia telkkarista, huomasin jotain liikettä pihalla. Pupu! Tuolla se loikki meidän takapihalla ja etsi jotain syötävää. Koira oli miehen kanssa iltalenkillä joten se ei päässyt hepuloimaan.

Aamulla ihmettelin miksi kasvihuone näyttää niin oudolta. Oi ei! Katossa oli reikä. Yksi elementti oli lähtenyt jonnekin. Aamulenkiltä tullessa huomasin että se piilotteli kasvihuoneen takana. Mies huomasi sitä pelastaessaan, että seinästäkin oli lähtenyt elementti. Eilen oli niin kova tuuli, että elementit eivät olleet pysyneet pidikkeissään. Pitänee keksiä joku ratkaisu.

Ystävät rakkaat! Ilmoitelkaa minulle blogienne osoitteita kun olenpa ollut niin tyhmän rohkea ettei minulla niitä ollut muualla kuin blogin uutisvirrassa. En ole päässyt seuraamaan kirjoittelujanne ja on vähän orpo olo! =D

Kevät on saapunut. Kasvihuoneessa on suoritettu kevätsiivousta ja valmisteluja tulevaa satokautta varten. Kodinhoitohuoneessa on rasioihin kylvettynä esikasvatusta varten yhtä sun toista ja monen moista. Saa nähdä tuottaako ne koskaa satoa. Esikoiseni on kyllä koulussa osoittautunut viherpeukaloksi herneenversoja kasvattaessaan. Jospa antaisin kasvatushommat pojalle kotonakin... No en varmaan ihan kokonaan kuitenkaan anna, koska sormien multaan upottaminen on ihanaa!

Olemme päässeet Helmin kanssa jälleen kunnolla metsään. Oi sitä onnea! Niin koiralla kuin minulla. Harjun vieressä asuminen on rikkaus! Kyllä metsä lataa. Muistuipa mieleen parin kolmen vuoden takainen meediotilaisuus jossa sain mummilta viestiä, että luontokin näyttää taas voimansa. No niinpä näyttää näyttävän.

Antoisaksi on osoittautunut myös se, että pojat lähtevät toisinaan metsälenkille mukaan. Katselemme yhdessä heräävää luontoa ja keskustelemme elämästä. Tänään pohdimme sitä, että mitä jos elämä onkin jonkinlainen peli. Tällä hetkellä minun pelihahmo on nainen nimeltä Ninni-Riikka, ja sillä on kaksi kivaa poikaa, yksi kiva koira, ja ihan kiva mieskin. Ja joku toinen kerta pelihahmoni voikin olla Wilhelm Smith niminen mies joka on taidemaalari Pariisissa vaikka onkin englantilainen. Mietimme myös sitä miten tämä elämänpeli oppii siitä miten pelaamme tätä peliä. Jos pelaamme sitä ilkeästi (eli kohtelemme toisia ilkeästi) mitä luultavimmin myös pelistä omalla kohdalla tulee aika ilkeä. Näin tulimme käsitelleeksi sielunvaellusta ja kanssaluomista. Ja keskustelu lähti siitä kun kuopus kysyi että jos ihmisen sielu syntyy aina uudelleen niin voiko poika syntyä tytöksi.

Kuopus rallatti tänään "Kukkumattia ei olekaan mutta Nukkumattipa on" Tähän minä totesin, että minä totesin eilisiltana että Kukkumatti on ihan todellinen koska se piti minut kukkumassa viime yönä eikä päästänyt Nukkumattia paikalle. Taitaa Kukkumatti olla Nukkumatin ilkeä serkku. Mutta tänään vaikuttaa siltä, että Nukkumatti itse on saapunut paikalle.

Tilanne on aika sekava koululla myös muiden oppilaiden osalta enkä lähde tässä monistakaan syistä edes ruotimaan ja selittämään sitä.

Minun tämän hetkinen näkemykseni on se, että tässä tilanteessa ovat törmänneet vanhan ajan ja uuden ajan energiat. Se on tuonut ihmisissä pintaan erilaisia työstettäviä asioita. Ja tavallaan minä olenkin kiitollinen tästä tilanteesta, koska minä olen saanut aivan loistavan mahdollisuuden työstää omaa kasvuani. Minulla on ollut kauan pysähtyneisyyden tunne ja tunne siitä, että minunlta on yhteydet korkeampaan minään ja tasoihin poikki. Eilen minulla oli pitkästä aikaa tunne, että minulla on jälleen jonkilainen yhteys.

Tämä työstäminen on auttanut minua myös työpaikan negatiivisen energian kanssa.

Kyllä maailmankaikkeus osaa!

Hän määräsi uuden verenpainelääkkeen, joka on periaatteessa sama kuin entinen mutta mukana on nesteenpoisto. Ei oikein se entinen auttanut kauheasti.

Lisäksi hän kuunteli keuhkot ja sydämen ja paineli vatsan. Sain lähetteen keuhkokuvaan jossa jo kävin. Minulla on lähete myös labraan jossa otetaan monta putkea verta, josta tehdään testit laktoosi-intoleranssista ja keliakiasta sekä verensokerin ja kolesterolin tasosta. Kotiin lähti mukaan pef-mittari ja apteekista kävin hakemassa avaavan lääkkeen tuon verenpainelääkkeen lisäksi.

Minusta tuntuu, etten saa henkeä ja väsyn helposti. Sen lisäksi minulla on jatkuvasti vatsaoireita; siihen koskee ja voin pahoin riippumatta siitä mitä syön.

Tätä kaikkea lähdetään nyt sitten tutkimaan. Minua rasittaa jo vähän etukäteen lääkärissä ja testeissä ravaaminen, mutta toisaalta alan olla aika kypsä näihin mun vaivoihinkin!