Nyt se sitten iski: lomastressi. En mä stressaa menemisiä ja/tai tulemisia tms. Ollaan oltu 2 viikkoa kaikki lomalla ja mä en enää jaksa yhteistä aikaa. Pojat on toistensa kurkussa koko ajan: "Äiti, toi löi", "Äiti, toi otti senjasentavaran." "Äiti, äiti äiti...." Mulla meni taas hermot totaalisesti.

Mies sai loistoidean että lapset polkee pyörällä ja aikuiset kävelee. Ja mä olin niin hölmö että suostuin. Voi taivas sitä jatkuvaa vinkumista. Erityisesti sitä harrasti esikoinen, Herra 6 wee. Koko ajan oli jokin asia huonosti. Jos ei muuta, niin tie kallistui väärään suuntaan tai tiessä oli mäki... Viimein mä totesin että nyt riitti, selvitköön miten vaan, mä en enää odota ja kuuntele sitä vinkumista. Menin menojani ja jätin äijät selviytymään. Taisin huutaakin, että mä en enää ikinä lähden niiden kanssa mihinkään.

Mä tartten lomaa lomaasta...