Huhhelihuijaa! Elämä huristelee kovaa kyytiä ja minä yritän pysyä kyydissä.

Sunnuntaina lähdettiin päiväajelulle anoppilaan. Minä kun en ollut vielä kertaakaan ajanut meidän uutta autoa, punaista Picassoa. Mies valitti että se aina sammuu kun lähtee liikkeelle. Mutta ei se mulla vaan sammunu. Sanoinkin, että se päästää kytkimen liian nopeesti. Hitaasti hyvä tulee =) Mies totesi vaan, että tää onkin sun auto. No niinhän se tavallaan on, koska minä sitä tulen enimmäkseen ajamaan. Nyt piti vähän ottaa tuntumaan millainen se Picasso on ajettavana, kun perjantaina lähden yksin Varkauteen Tupperware-keikalle. Hyvin kulkee ja perille pääsee =)

Anoppi laittoi mukaan ison kasan kesäkurpitsoita. Kukahan ne syö? Pitänee tarjota naapurillekin, koska ne ei kauaa säily kellarissakaan. Eikä kauheasti viitsi pakastimeenkaan tunkea. Mutta pilallehan ne olis siellä anopin kasvimaallakin menneet. Ei semmoista ruuan haaskausta voisi ymmärtää =)

Ruuasta puheenollen; luen tällä hetkellä kirjaa jonka nimi on "Kivikautta kiloille". Ei pyhä jysäys. Minun pitää perehtyä aiheeseen laajemmin kuin yhden kirjan verran. Ja minä kun olen tähän asti vastustanut henkeen ja vereen vähähiilihydraattista ruokavalioita. Mutta tässäkin asia on varmasti riippuvainen toteutuksesta. Joudun EHKÄ pyörtämään puheeni asiasta ainakin johonkin pisteeseen saakka. Mutta tutkitaan asiaa ensin. Se vaan kuulostaa ihan liian järkeenkäyvälle ;D Jotenkin tuli aamulla vaan sellainen olo, että onkohan mun pakko syödä tota leipää kun se alkoi tökkimään. Söin kuitenkin, ja hyväähän se on =)