Etsiessäni sopivaa uuden vuoden tervehdystä, löysin pari omaa runoa yhden kirjan takaa. Ne eivät ole kovin valoisia, mutta jotenkin tuli tunne että ne pitää tähän kirjoittaa.


Voi noita hienoja runoja,

uskomattomia sanoja;

kuinka keksivätkin.

Minulla vain tavalliset

sanat.

Koetan pärjätä.


060993


Miksi maailmani hajotettiin?

Ja itse halusin

sitä vielä lisää hajottaa,

kun ahdisti.

Eihän ole juuria.

Näen sinut vieläkin

seisomassa yksin

linja-autoasemalla

kun me kolme lähdimme

jälleen kerran.

Vasta nyt itken;

vuosien jälkeen.


041193