Sehän ei siis riitä, että meikäläisellä palaa hermot siihen että rautakaupassa pitää ravata vähän väliä. Pieni ongelma tuo.

Ilmastointifirman piti ilmoittaa tarkastajalle, kun tietty osuus työstä oli tehty. Se piti tehdä ennen lattian valua. Mehän olimme tarpeeksi tyhmiä, että luotimme että asia on hoidettu ja kun ko. firmalta tuli lupa että valakaa vaan niin sehän tehtiin. Ja sitten ihan sattumalta selvisi, että tuo ilmoitus olikin jätetty tekemättä... Ei onneksi tarvinnut ruveta repimään betonia auki. Sovittiin, että seuraavan vaiheen valmistumisesta ilmoitamme itse, kun kerran tuo sopimukseen kirjattu ei toimi.

Maalämpö. Pyysimme talomyyjän suositteleman firman poraamaan. Porauksen piti tapahtua elokuun puolessa välissä. Puheluihimme ei vastattu. Viimein talomyyjän kehoituksesta firma soitti meille päin. Koneet rikki, osia odotetaan mutta pian tullaan. Ei näkynyt, ei kuulunut. Uusi yritys. Piti tulla toissa perjantaina. Ei näkynyt. Mies oli silloin liukumavapaallakin, että olisi katsomassa että kaivo varmasti tulee sinne minne pitikin ja muutenkin seuraamassa alkua. Firma soitti lauantaiaamuna että ovat vähän myöhässä aikataulusta, mutta viikonlopun aikana tulevat. Ei ole vielä näkynyt. Viime viikon aikana selvisi että ko. firma ei saa enää materiaaleja... luotto mennyt.

Kummallista kyllä; olen ottanut nämä suuremmat vastoinkäymiset paljon tyynemmin kuin nuo pienet rautakauppakäynnit. Ehkä sen takia että olen ollut täynnä pyhää raivoa.

Miten voi olla niin että tällainen yhdelle perheelle tärkeä projekti sössitään tuollaisten oleellisten asioiden osalta??

Mulle on ihan turha tulla jauhamaan ikuista fraasia "rakentaminen on sellaista". Miksi se on sellaista? Miksi tällainen sallitaan? Minun mielestä se on törkeää välinpitämättömyyttä! Kyse on kuitenkin ihmisen kodista, turvapaikasta.

Saimme järjestymään maalämpöporauksen toisen firman kautta huomiseksi. Saas nähdä.