Aamulla mieskin lähti matkaan töihin. Kallansiltoja lähestyttäessä rupesin ihmettelemään miten hommassa on jotain outoa... hei, saadaan eka kertaa ajaa etelän suuntaan uutta siltaa pitkin! Wuhuu!

Matkalla mies totesi, että taitaa mennä sittenkin työterveyteen. Ja niin vaan tuli sairaslomaa torstaihin saakka ja antibioottikuuri.

Töissä oli kehityskeskustelu, josta ei mielestäni kyllä edelleenkään ollut mitään iloa. Ei ole paljon mahdollisuuksia kehittyä kun monet asiat on avoimia eikä edes esimies tiedä milloin asiat selkenee jos koskaan. "Jatka samaan malliin". Eli ole ärsyttävä akka wink

Kotimatka piti aloittaa reippaasti koska oli tiedossa kuopuksen joulujuhla klo 18. Sitä ennen ehdin kuitenkin viedä Helmin happihyppelylle. Tällä hetkellä koiran ulkoiluttaminen on tosiaan hyppelyä Helmin osalta, sillä se pönkii mahdollisimman syvälle hankeen ja loikkii siellä ... ja minä yritän pysyä hihnan toisessa päässä. Nojoo, pysyn ihan hyvin kun eipä Helmi juurikaan yritän kauemmas kuin hihna kantaa.

Eskarilaisen joulujuhla oli siis partiolaisten kodalla. Tarjolla oli makkaraa, mehua ja lasten tekemiä pipareita. Lapset esiintyivät pihalla. Ensimmäisen laulun aikana rupesi kuulumaan poron kellojen kalinaa ja voi ihme: metsäpolkua lähestyi itse joulupukki lyhdyn ja korin kanssa! Lapsien silmät suurenivat. He kuitenkin malttoivat vielä esittää runon ja toisenkin laulun. Sitten lauloimme vähän joulupukille kaikki yhdessä ja lapset saivat jututtaa joulupukkia. Meidän eskari kysyi hyvin kuuluvalla äänellä "Onko sinulla tietokone?" Hmmm.... olisiko pieni epäilys herännyt kun kirje joulupukille tehtiin tietokoneella... että olisiko äiti huijannut ... mutta eihän äidit huijaa koskaa, eihän! Kuopus oli hyvin tyytyväinen siihen, että joulupukilla on tietokone ja kirje on luettu.

Kotimatkalla käytiin kaupasta sipulia, että saatiin sipulinyytti nuhaiselle esikoiselle viereen yöksi niin on helpompi hengittää.

Pojat olivat jo vuoteissa kun yhtäkkiä kuopus ilmestyi mun nenän eteen: "Äiti, minua yskittää koko ajan" Minä kyselin mitähän sille voisi tehdä, ja totesin että eihän hän yski yhtään. Heti löytyi virkayskä. Vielä kysyin mikä voisi auttaa ja lapsi vain kohauttelin olkiaan. Ja silloin minä tajusin: kuopuskin haluaa sipulinyytin ettei vaan jää osattomaksi! Niin sitten tehtiin hänellekin sipulinyytti ja sen kanssa poika sitten paineli vuoteeseen hymyilevänä. Kaipa se sipulinyytti sitten toi unen.