Juhannusyön auringosta
eri puolella maailmaa kerrotaan, että sinä yönä
aurinko saa sananjalan kukkimaan.

Kerran vuosisadassa tuo
itiökasvi
joka muuten ei kuki milloinkaan
tekee auringon kunniaksi ihanan kukan.

Ja juhannusyönä
se kukka myös lakastuu
tekee siemenkodan ja pudottaa
sen koivujen väliin, viileään hämyyn.

Ja auringon alla
eri puolilla maailmaa kerrotaan,
että se joka löytää sananjalan siemenen
saa ikuisen onnen.

Auringon alla, niin kerrotaan
on ikuisen onnen ehdot
sillekin joka lähtee
sananjalan siementä noutamaan,
neljäkymmentäneljä vaaraa ja
syntymäehto erikseen.

Sen joka aikoo juhannusyönä
onnensa löytää
sananjalkojen alta
on oltava orpo ja viaton
ja tiedettävä
mikä kirjain on kätketty
sananjalkaan.

Ja auringon alla
onneaan etsivän
tulee mennä yksin yöllä
sananjalkojen katveeseen
valkoinen kangas vuoteenaan
sananjalan siementä
noutamaan.

Vuosituhansien ajan
aurinko on jatkanut kiertoaan
ja saman ajan ihmiskunta
on kertonut tätä tarinaa
ja haaveksinut ikuisesta onnesta
maan päällä.

Ja auringon alla on
sananjalan
siementen etsiminen kirottu
kirkolliskokouksessa,
koska ihminen ei saa
etsiä onneaan itiökasvien
siemenistä, ei milloinkaan.

Auringon alla ihmisen onni
on lähimmäisen rakkaudessa,
jokapäiväisessä työssä,
rehellisyydessä, terveydessä
ja hyvässä ymmärryksessä,
niin kuin auringon kierrossa
ja maan karuudessa.

Sananjalan varteen on
kätketty
Neitsyt Marian nimikirjain,
ja tarina sananjalan kukasta
on kerrottu ihmislapsille
että he siitäkin
saisivat ikuisen onnen.

Tuntematon