Viime yönä oli taas ihan ihmeellisiä unia.

Oli joukko ihmisiä jotka odottivat innokkaasti, että joku tulee
hakemaan "Paratiisiin". Sitä nimeä todella käytimme vaikkei se ainakaan
mun ajatuksessa kuitenkaan ollut sitä mitä perinteisesti sanalla
käsitetään. Kuitenkin kyse oli siitä, että päästään eteenpäin ja
valoisampaan paikkaan. Se riemu, ilo ja yhteenkuuluuvus sekä jännitys
oli suorastaan käsin kosketeltavaa. Jo uniminääni hämmästytti suuresti
se, että paikalla olivat myös naapurimme, jotka ymmärtääkseni ovat
muslimeja. Ei sinänsä, että se estäisi mitenkään heidän pääsemistään
mukaan... en vain jotenkin ollut ymmärtänyt että he ovat tällaisista
asioista kiinnostuneita. Eli sekin viittasi siihen ettei kyse ollut
uskonnollisesta ajatuksesta. Noh, joka tapauksessa bussi tuli hakemaan
meitä (mies sanoin aamulla että pitäisi tehdä biisi "Bussilla
Paratiisiin" =D). Olin vähän huolissani, kun en nähnyt äitiäni enkä
sisartani. Kuten tunnettua, bussilla on kuitenkin aikataulunsa ja se
lähtee sen mukaan. Menin kuitenkin bussiin sillä tiesin, että jonakin
toisena päivänä kulkee uusi bussi, johon he voivat sitten päästä. Nyt
oli minun aikani. Kun sitten lähdettiin liikkeelle, huomasimme että
busseja olikin yhteensä viisi! Voi sitä riemua, kun vilkuttelimme
tutuille ja tuntemattomille niihin toisiin busseihin. Tosin; ainakin
yksi busseista lähti eri tielle kuin me. Ajattelin silloin, että mitäpä
siitä, onhan sinne varmasti monta reittiä. Ajoimme jonkinlaisen
sotilasalueen läpi. Sotilailla oli kirkaan vihreitä ja kirkaan
keltaisia vaatteita. Sitten näin oven tai portin jonne tie johti. Siitä
ei näkynyt mitään muuta kuin vettä. Silloin mieleeni hiipi pieni
epäilys, että ollaankohan me liian herkkäuskoisia ja joudutaan pahaan
pulaan. Kuulin sisälläni äänen, joka sanoi yhden sanan "luottamus".
Rauhoituin ja totesin että eihän tässä muuta tosiaan voi kuin luottaa.
Suljin silmäni etten näkisi kun ajamme veteen. (todella luja luottamus
;)) Kuulin sisälläni rauhoittavan äänen: "Ensin voi olla pimeää ja
kylmää, mutta se menee pian ohi". Näin valvetajunnassa kuulostaa
kammottavalta; toki hukkuessa on ensin pimeää ja kylmä ja se menee
ohi... Mutta sen verran vahva luottamus minulla kuitenkin unessa oli,
että uskoin vahvasti että valoon ja parempaan mennään. Uni
oletettavasti jatkui, mutten muista mitä tapahtui.

Luullakseni toinen unen pätkä kuitenkin liittyy edellä kerrottuun
uneen, sillä mielestäni olin siinä siellä toisessa paikassa ja
opiskelin kivillä parantamista. Kauheasti en muista siitä, mutta
ainakin asettelimme jotain kiviä parannettavan keholle. Ja muistan
nähneeni kristallisisauvan, jossa oli kiinni eri värisiä kiviä.