Keskusteltiin töissä lounaalla joulusta. Ja törmäsin taas ajatukseen siitä, että joulu on ihan turha juhla. Tavallaan ymmärrän, mutta kuitenkaan en =D

Olen aina rakastanut joulua! Se on lempijuhlani. Ne jotka minut tuntevat (ja nekin jotka eivät, voivat ehkä havaita blogia lukemalla) tietävät etten pidä joulua Jeesuksen syntymäjuhlana. Joulu on minulle lämmön, valon, rauhan juhla. Uskon myös Joulupukin olemassa oloon. En fyysisenä, lahjoja jakavana olentona, vaan joulun henkenä.

Olisin voinut jatkaa tuota joulukeskustelua vaikka kuinka kauan ja uskon että siitä olisi tullut todella mielenkiintoinen keskustelu. Miksi, miksi en pääse tämän ihmisen kanssa keskustelemaan koskaan oikein kunnolla vaan aina kaikki mielenkiintoiset keskustelut jäävät kesken!?! MURR! =D

Noh, totesin siinä kuitenkin ääneen, että joulun viettokin on asennekysymys. Olen viettänyt useammankin joulun ihan yksin. Ja nauttinut. Minulla on ollut hyvä ja rakkaudellinen olo. Se joulunhenki tuli. "Näin sydämeeni joulun teen..."

Mietin myöhemmin sitäkin, että jouluna minä oikeasti annan itselleni luvan pysähtyä, rauhoittua, nautiskella. Kyllä minä yritän pitkin vuotta pysähtyä ja rauhoittua, mutta jos tarkkaan ajattelen niin se joulunhenki saa minut todella pysähtymään ja rauhoittumaan.

Jokainen voi rakentaa joulusta oman näköisensä!