Olen mielessäni miettinyt, miksi puhutaan ennen aikaisesta kuolemasta. Kuka meistä määrittää ja millä perusteella, milloin joku kuolee ennen aikojaan? Jos on jo likemmäs satavuotias niin kuolema on odotettu? Tai jos on pitkä sairastelu historia niin joutikin jo? Meistä kukaan ei tiedä mikä tehtävä itsekullakin on vielä kesken. Kenenkään kuolema ei ole ennen aikainen vaan tarkoin suunniteltu. Näyttipä se siltä tai ei. Kysehän on siitä, että me koemme jäävämme paitsi jostain tällä fyysisellä tasolla kun joku siirtyy pois. Olisivat nyt vielä tekemässä meille musiikkia, leipomassa pullia, valmistamassa sitä karjalanpaistia jota kukaan muu ei osaa samalla tavalla tehdä, maalaamassa niitä upeita taulujaan jne jne. Poistuneet kokevat kuitenkin antaneensa kaikkensa, parhaalla mahdollisella tavalla. Heidän poistumisensa saattaa myös opettaa meille jotain tärkeää. =)