Se olikin aika rankkaa... ja yhtäaikaa ihanaa! Sen lisäksi että harjoiteltiin kanavointi, saimme runsaasti parannusta.

Mielenkiintoista oli kuulla omat sanansa toisen sanomana. Kurssin vetäjä kanavoi minulle että olen loistava timantti, ja enkö vain rakastaisikin tuota timanttia ja pitäisi sitä kauniina jos se olisi sylissäni.,

Mä olen vuosia sitten sanonut yhdelle ihmiselle ihan samalla tavalla! Kun minä näen hänet edelleen upeana, maailmankaikkeuden timanttina, joka loistaa, ja jota rakastan ja näen hänet kauniina....

Että kyllä osui arkaan kohtaan, hyvällä tavalla. Olin sitä paitsi juuri hetkeä aikaisemmin ajatellut miten yksi ihminen voi sanoa minulle että rakastaa minua ja että olen kaunis...  Kun sitä on vaikea hyväksyä kun ei rakasta itseään eikä pidä itseään kauniina.

En todellakaan aio ruveta jauhamaan läskeistäni tai lapsuudestani tms. tätä pohtiessani. Ne ovat tekosyitä joita esitän itselleni. Kun pohdin mitä edellä mainittu ihminen oikein näkee minussa, olenkin pohtinut asiaa sitä kautta mitä minä näen hänessä, miksi rakastan häntä. Minä katson kaiken taakse, sieluun. Voisiko olla edes pienen pieni mahdollisuus että se toinenkin katsoo... ;D

Noh, joka tapauksessa minulla on vielä tekemistä itseni rakastamisen kanssa. Vaikka olen minä jo edistynyt asiassa. =)

Kanavointiharjoituksista sen verran että nostimme kortin josta kanavoitiin parille. Sitten vaihdettiin pareja ja kirjoitettiin kanavointi parille. Lisäksi oli yhteisiä kanavointi hetkiä parikin.