Olen tosi kauan luistanut varsinaisista meditaatiohetkistä. Mieli on kyllä sellainen jännä vekkuli, että varmasti keksii muuta tekemistä! Eilen päättäväisesti kaivoin esille Kultaisten Sydänmeditaatioiden 6. levyn ja tein koko puolen tunnin harjoituksen. Mikä ero on tällä aamulla ja eilisaamulla!

Ei tarvinnut kovin pitkään tehdä harjoitusta kun rauha ja rakkaus laskeutui. Ylipäätään koko meditaatio oli parantava kokemus. Mitenkä se välillä unohtaakin...


Elonkorjuu juhlassa esiintyi intiaaniryhmä, oletettavasti Etele-Amerikan intiaaneja. Soittivat huiluilla ja rummuilla, ja myynnissä oli levyjä. Jostain syystä mua itketti koko ajan. Olisi tehnyt mieli lähteä pois, mutta pojat halusivat katsoa ja kuunnella. Mietin minkälaisen polun ovatkaan valinneet... Olisiko helppoa myydä omaa kulttuuriaan kadulla elannoksi? Minusta se oli jotenkin niin surullista ja ... en minä tiedä. Jotenkin kestämätöntä minulle.