Nimittäin vuosi 2006. Vuosi oli mielenkiintoinen monine muutoksineen ja käänteineen. Perheemme kasvoi yhdellä lapsella ja väheni kahdella kissalla, minä pääsin tutustumaan masennuksen maailmaan ja hyppäsin jälleen työelämään, pienimmäinen oppi kävelemään ja esikoinen tuntee varmasti esikoisuuden taakan harteillaan (minä sen tiedän ja tunnen...), perheenä astuimme autoilijoiden sankkaan seuraan ja sen seurauksena mies tuntee suurta talousahdistusta. Suuremmassa mittakaavassa maailma on muutoksen kourissa niin kuin se on ollut jo vuosia. Silti näyttää siltä kuin mitään ei olisi opittu eikä mikään olisi muuttunut... mutta se vain näyttää siltä. =)

Tarkkaavaiset lukijat ovat ehkä jo ehtineet huomata, että lisäsin eilen sivuilleni kävijälaskurin. Ja ilahtuneena huomasin itsekin että kävijöitä on ollut. Joskus sitä miettii, että ihan vaan omaksiko iloksi kirjoittelen vai lukeekohan näitä joku. Eipä sillä että sillä loppujen lopuksi olisi suurta merkitystä.

Olen toisinaan kurkistelut itsekin toisen blogiin kommenttia jättämättä. Ehkä kannattaisi parantaa tapansa siinä asiassa. Aika usein ihailen toisten kättentaitoja neuleissa, korteissa, leivonnassa... On tullut itsellenikin syyhy tarttua puikkoihin taas. Mutta joudun ehkä vielä hiukan odottamaan tuon pienimmäisen kanssa. Sehän ei taatusti jätä rauhaan lankakeriä ja neulo siinä sitten. Hiukan olen yrittänyt  viritellä virkkauksen saralla "ikuisuusprojektiani" eli sänkypeittoa.Se on ollut teolla varmasti 8 vuotta!!

Mitä sitten odotan tai toivon vuodelta 2007? Kuten kaikki muutkin: terveyttä koko perheelle tietenkin. Mutta myös henkilökohtaista menestystä oman kasvun suhteen, odotan valmistumista Enkeli-Energia -koulusta, toivon että saan olla töissä. Elämä on avoin ja upeana edessä! =)