Olin entisellä työpaikalla. Jotain työasioita se oli olevinaan. Jostain syystä mun piti sitten esitellä paikkaa jollekin vieraalle =O  Se meni ihan ok. Siinä selvis että joku Sami oli kyselly mua, mutta se ei ollu mun ystävä vaan joku muu. Ne sanoi sen sukunimenkin mutten muista sitä nyt. Joku erikoinen se oli. Unessa minä muka tunsin sen. Sitt uni pomppas ja juttelin entisen työpaikan toimitusjohtajan kanssa jotain seuraavasta käynnistä ja olin vähän niin kuin lähdössä kun tajusin: "Herran jumala!" siis tosiaan siinä unessa ihan hihkaisin tuon. =D Mie lähdin juoksemaan Eskon (olen ristiny jossain aiemmassa unessa ko. henkilön Eskoksi joten olkoon edelleen) huoneeseen. Minä olin täysin unohtanut käydä edes moikkaamassa sitä!! =O Koputin nätisti ovelle vaikka olevinaan oli kiire ja menin sisään. Henkäisin: "Sori! Minä melkein unohdin käydä moikkaamassa!" (taas pyytelin anteeksi!! tämä on tullut tavaksi ihan valvetilassakin) Esko vaan hymähti ja hymyili. Sitt mie kysyin onko niistä meidän tilinpäätöskirjoista kuulunut mitään. Esko katsoi kalenteria ja sanoi, että joo, kirjapainosta sanottiin että ne on valmiit 21. päivä tätä kuuta. =) (tämähän siis todellinen tilanne että odottelen niitä tilinpäätöskirjoja)

Sitt selitin jollekin, että mulla on kaksi vaihtoehtoa töiden suhteen; voin joko jatkaa nykyisessä työpaikassa ja mun vastuu siellä laajenee tai sitt kun entiselle työpaikalle perustetaan joku kansainvälinen yksikkö ja mua on pyydetty siihen mukaan. En tehnyt päätöstä asiasta.

Uni hyppäsi jälleen entiselle työpaikalle ja olin mielestäni edelleen vieraana, mutta olin lähdössä koko sen porukan kanssa jonnekin syömään. Esko sanoi siinä ovella, että veronpalautuksia tulisi 15 senttiä jos se maksettaisiin =D Minä taisin todeta jotain tyyliin että sehän on aika tarkkaan menny sitt. Jäin räpeltämään jotenkin kenkääni ja Esko ehti mennä jo. Minä otin sitt pikkupyrähdyksen ja törmäsin jostain syystä Eskoon. En siis jotenkin saanut vauhtia pysähtymään. Esko sanoi mulle: "Nyt et kyllä voi väittää ettet muka nähnyt minua." =P Minä vastasin, että toki minä näin mutten saanut ajoissa vauhtia pysähtymään. Vähän siinä kumpaakin nauratti. Ja sitt Esko nappasikin mua vyötäröltä kiinni. Minä olin pikkuisen ihmeissäni, mutta Esko piti kyllä sen verran napakasti kiinni että tajusin ettei sillä ole mitään tarkoitustakaan päästää irti eikä välittää muiden ajatuksista. Minä vähän niinkuin luovutin ja pujotin oman käteni sen vyötärölle. Ja kävelymatka oli pitkä! =D Jotain me juteltiinkin mutta ei mitään mielikuvaa mitä, kun lähinnä keskityin siihen käteen ;D. Eskon ote oli niin todellinen että se tuntuu vieläkin!! =O Just tyyliin "älä luule että päästän pois" =P Jossain vaiheessa me tultiin vielä takas entiselle työpaikalle samalla tavalla =)

Että jopas oli uni!! =D