Kotiuduin juuri viimeisestä tapaamisesta. Henkinen kasvuhan ei tietenkään tähän pysähdy. Kyllähän me kaikki sen tiedämmme. Tämä oli sellainen potkaisu eteenpäin.

Käsittelimme kiitollisuutta. Aika helppo oli oikeasti sydämestään tuntea kiitollisuutta sellaisista asioista kuin lapset, terveys, työ jne. Mutta sitten kun olisi pitänyt mennä syvämmälle omaan itseensä, olla kiitollinen sydämestään omasta itsestään. Kuulkaa, se onkin vaikeaa! Siinä on opetteleminen! Kokeilkaapa, ja jos oikein sydämestänne pystytte siihen niin olkaa kiitollisia ;D

Ja yllätten oli vaikeaa ottaa vastaan rakkautta ja kiitollisuutta. Mutta olin yllättynyt myös siitä, että kykenin siihen niinkin paljon kuin kykenin! Ja olen sydämestäni kiitollinen siitä.

Tuolla tajusin yhtäkkiä itse kuinka paljon tässä vähän reilussa kahdessa kuukaudessa olenkaan muuttunut! Olen saanut siitä myös ulkopuolelta palautetta, vaikken ole ymmärtänyt sillä hetkellä mistä kommentit ovat johtuneet.

Esim. kampaajan jälkeen työkaverit joiden en ollut kuvitellut millään tavoin edes huomaavan että olen käynyt kampaajalla, kommentoivat asiaa. Väri ei ollut paljon muuttunut eikä tyylikään niin kauheasti, mutta minun sisäinen tilani oli. Nuorimmaisen poikani kummi sanoi minulle yhtäkkiä kesken keskustelun "Oletko sinä tehnyt kulmillesi jotain?" No en ole! Mutta sillä alueella on otsachakra ja silmät =) Hän totesi vaan "Sinä olet sitt joka kerta ihan eri näköinen nähdään". Ja me kuitenkin nähdään n. kerran viikossa!! =D

Nainen, naisellisuus... kyllähän se selkästi on tullut pintaan. Samoin kuin valo ja sisäinen rauha, silloin kun olen siinä tilassa. =)

Vihreät naiset olivat muistaneet minua postilla. Mukana oli heijastin jossa lukee "Vihreä Nainen näkyy". Mun mielestä se on loistava lause! Erityisesti tuo Nainen näkyy, nimenomaan isolla ännällä. =) Heijastin on käytössä. Nainen näkyy =)

*lisää* Kotiin kävellessäni tunsin yhtäkkiä suurta kiitollisuutta siitä että olen Nainen. <3