Olemme palanneet.

Lauantaiaamuna lähdimme ajelemaan kohti Jyväskylää. Satoi ja satoi. Yritimme katsella josko aurinko kurkistaisi, mutta ei. Saavuimme Viherlandiaan edelleen aikamoisessa sateessa ja söimme lounaan. Edelleen satoi joten puimme suosiolla sadevaatteet ja suunnistimme Viherlaaksoon. Kuuntelimme Tuttiritarin konsertin ja pojat pääsivät touhuamaan intiaanien, merirosvojen, ritarien, yms. kanssa. Aaron halusi ehdottomasti nähdä Lumikin! =D Ja näkikin, kaiken muun ohella. Sade ei haitannut menoa. Arvaatkaa kuka lahopää unohti kameran autoon... (muutenkin laitan matkakuvia erikseen jahka ehdin purkaa ne, sillä vahingosta viisastuneena kamera kulki sen jälkeen mukana)

Olisihan siellä Viherlaaksossa ollut vähän kauemminkin, mutta pojat selkeästi väsähtivät ja lähdimme ajelemaan kohti Keuruuta. Minä vähän sekoilinkin reitissä, mutta lainanavigaattori onneksi sitkeästi opasti ;)

Ja löytyihän se Ekokylä. Olivat siellä hieman hämmennyksissä kun saavuimme. Jonnekin olivat hukanneet varauksemme, mutta onneksi sovimme majoittumaan. Olimmehan sopineet joka tapauksessa lattiamajoituksesta. Pääsimme yhteen tyhjään asuntoon ja meillä oli oma vessa sekä keittiö (tosin ei astioita, mutta niitä olisi saanut lainata pääkeittiöltä). Eihän se ihan tyhjä ollut, sillä siellä oli jääkaappi, pari pöytää ja tuolejakin riittävästi, sekä patjat joista teimme pedit. Peitot, tyynyt ja vuodevaatteet saimme Ekokylästä. Kellarissa oli puulämmitteinen sauna ja suihku. Emme jaksaneet enää lauantaina saunoa, vaan lähes heti kävimme nukkumaan.

Aamulla pojat heräsivät 6.30. Aamupala tarjoiltiin vasta klo 9.00! =D Oli pikkuisen pitkä 2 ja puolituntinen... Mutta kaikilla olikin sitten aimo nälkä kun päästiin syömään. Aamupäivän kiertelimme ja katselimme paikkoja. Pojat kävivät pelaamassa sählyä ja ajelemassa leikkimopoilla suuressa liikuntasalissa. Sunnuntai olikin ainoa päivä kun pääsimme saliin, sillä tämän viikon se oli varattu jollekin koulutusryhmälle. Mutta kiva kun edes yhtenä päivänä pääsimme! Sunnuntaina satoi lähes koko iltapäivän joten kävimme kaupassa täydentämässä omia eväsvalikoimia ja leikimme sisällä ja lämmitimme saunan. Pojat nukahtivat n. klo 20 ja aikuiset saivat lueskella rauhassa.

Maanantaiaamuna heräsimme klo 8 siihen, että minulle tuli tekstari. Oho! Pojat olivat nukkuneet kellon ympäri. Sitä se maalaisilma teettää =D Ehdimme sopivasti aamupalalle. Mies oli sitä mieltä, että kun oltiin niin lähellä Tuuria, niin pakkohan se on käydä katsomassa. Ja tuumasta toimeen (tosi ekologista matkailua...). Siellä siivoilivat Keskisen synttärikemujen jälkiä. Tulipahan nähtyä sekin paikka. Ei kovin kummoinen. Ostettiin me pojille vaatteita (mm. paidat joissa lukee 'isoveli' ja 'pikkuveli') ja Aaronille Autot-juomalasit ja -pullo. Ja tietenkin minä vierailin Jalokivigalleriassa. Palasimme Ekokylään ja hetken levon jälkeen pääsimme illalliselle.

Aaron toivoi kovasti, että pääsisi uimaan ja niin me päätimme vielä lämpimän päivän päätteeksi pulahtaa uimaan. Aika viileää vettä oli, mutta kaikki muut paitsi mies, kyllä pulikoimme. Minäkin. Ja hyvää teki!

Tiistaiaamuna heräsimme jälleen klo 8 aurinkoiseen aamuun. Kävimme aamupalalla jonka jälkeen pojat hyppivät trampoliinilla, leikkivät hiekkalaatikolla ja välillä sisällä isossa leikkihuoneessa. Lounastimme, kävimme päiväunilla, uimassa ja jälleen ennen illallista trampoliinia ja leikkiä. Kyllä illalla tuli taas nopeasti pojille uni silmään. Aamulla tosin heräsivät sitten varmaankin vähän matkakuumeisina ennen kahdeksaa. Mutta nukkuivat siis kuitenkin normaalia kauemmin. Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat autoon, maksoimme majoituksen ja ruuat, ja suunnistimme Tikkakoskelle tätini luo. Tätini oli laittanut meille ruokaa ja söimme ja juttelimme hetken ennen kuin suunnistimme kohti Kuopiota.

Alussa tuntui, että Ekokylän hiljaisuus oikein koski korviin, jotka ovat tottuneet jatkuvaan kaupungin taustameluun. Mutta kyllä siihen tottui, ja siitä osasi nauttiakin. Tuurissa aistit kaipasivat jo pian takaisin Ekokylään. Ensimmäisenä iltana Aaron kysyi miksi ei ole huonetta missä voisi katsoa televisiota. Mutta se oli ainoa kerta kun sitä kysyttiin. Toki Ekokylässä asukkailla on televisioita ja tietokoneita, mutta ei yhteiskäyttöön. Tai tietokone oli, mutta sitä ei pojille kerrottu. Teki hyvää kaikille olla erossa näistä laitteista ;D Enkä minä vielä ehtinyt näin lyhyessä ajassa kaipaamaan. Hyvää mediapaastoa.

Ruoka oli hyvää ja suurimmaksi osaksi luomua. Ei lihaa. Kalaa, juustoa, vuohenmaitoa kylläkin. Suht edullista. Pojille ei aina maistunut, kun oli erilaista kuin kotona. Maistoivat ja sitten jos näytti että jäivät nälkäisiksi, tarjoiltiin purkkiruokaa tms. lisäksi.

Jotenkin viimeisenä iltana iski haikeus ja ahdistus. Miten ihmeessä sitä taas tottuu kaupungin hälyyn? Noh, tokihan tähän tottuu pian takaisin.

Tarkoitushan oli katsella ja kuunnella ja tunnustella sitä millaista tällaisessa yhteisössä olisi asua. Mieskin löysi jotain positiivisia puolia: kasvimaat ja kasvihuone ja esim. ruokasalissa oli runsaasti viherkasveja ikkunoilla; iso sali jossa voi pelata vaikka sählyä ja pelikavereitakin löytyisi; monenikäisten lasten touhut oli otettu huomioon yhteisissä tiloissa ja lisäksi lapsilla näytti olevan omaa luovuutta paljon ;) Luulen että jos olisimme viipyneet kauemmin, mieskin olisi löytänyt lisää positiivisia asioita.

Yritin Aaronilta kysellä olisiko siellä kiva asua; asunnosta ei tykännyt (kun oli vaan yksi huone ;)) mutta muuten olisi kuulemma kivaa. Ja pojat tuntuivat todellakin viihtyvän.

Entäpä minä itse? Jo olemassa oleva tunne siitä, että tämän tyyppinen asuminen on minun juttu, vahvistui entisestään. En osaa sanoa haluaisinko juuri Keuruun Ekokylässä asua, mutta jotain vastaavaa...(Kivisalo siis kutsuu)