Kyllä ottaa taas kaikki rankasti päähän. Marisen itse ja samalla rähisen Aaronille kun aamut alkaa vänisemällä, kun mene hakemaan tarhasta alkaa väninä (miks tulit näin aikasiin, minä haluaan pullaa/keksiä/jogurttia [so. vanukasta]), kotona jatkuu sama väninä. Ja juuri tänään miehen työssä olo venyi ja venyi ja venyi. Liha on uunissa kypsää mutta mitään muuta ei ruuasta ole valmiina koska en päässyt kellariin perunoita hakemaan; ei näiden penskojen kanssa voi lähtee, varsinkin kun muutenkin on hermo kireellä... Joten ei olla vielä syötykään. Paitsi Miika jolle tarjoilin purkkiruokaa ettei sen itku veisi multa lopullisesti hermoja. Aaron ei taas osannut mennä yksin vessaan ja minä kieltäydyin lähtemästä mukaan. Pissiköön vaikka housuunsa! Noh, isänsä tuli sopivasti sitten kotiin joten herra pääsi pissille...

Töitä on kiva olla. Nykyinen työpaikka on kiva, työkaverit kivat. Mutta ne työtehtävät... Kyllähän minä revin silppuriin menevistä papereista niittejä ja silppuan niitä papereitakin, kunhan sitä ei tartte joka päivä tehdä!! Työilmoituksessa oli ensimmäisenä osto- ja myyntireskontraan liittyvät tehtävät mutta niitä en vielä tehnyt yhtään. Ja juuri noiden tehtävien takia hain tätä paikkaa! Tilinpäätös on ensi viikolla, ja jos ei hommat muutu niin aion kyllä mainita asiasta. Pikkuisen haastavampia voisivat työtehtävät olla. Minä en ole mikään vajaakuntoinen harjoittelija... PRKL!

Nyt on juuri semmoinen olo, että voi kun voisi hautautua peittojen alle ja ollaan vaan yksin, yksin, yksin.