Osallistuin "Parantava ääni" -kurssille. Osallistuminen oli minun osalta vähän semmoinen "pakko" koska olin vastuussa järjestelyistä. Kurssia tuli toki vetämään ihan toinen ihminen. Mutta muuten olin järjestävän tahon edustaja. Etukäteen mietiskelin, että mitenkähän mä tämmöiselle kurssille kun minulla on niin suuri kynnys käyttää ääntäni. Tuntui kohmeiselle osallistua moiselle kurssille.

Juu, puhunhan minä ja toisinaan lauleskelenkin. Että silleen mä kyllä käytän ääntäni. Mutta en muuten. Kun tiesin suurinpiirtein mistä äänellä parantamisessa on kyse. Eihän siinä toki tarvitse osata laulaa. Minusta ei vain lähde ääntä. Minua on joskus hoidossa pyydetty käyttämään ääntä, siis kun olen itse ollut hoidettavana. Minä tiesin silloinkin miten se tehdään, tiesin mikä ääni on tulossa, mutta minusta ei lähtenyt ääntä. En vain pystynyt, kyennyt. Ääni ei vain tullut ulos. Jumiuduin ihan täysin. Joogatunnit alkavat aina om-mantralla ja niin kauan kun teen sen suurinpiirtein yhtäaikaa muiden kanssa niin se onnistuu ja rakastan sitä. Mutta apua jos menen epätahtiin muiden kanssa, omaa tahtiani. Paniikki iskee.

Noh, näiden mietteiden kanssa päätin ennen kurssia että nyt vain annan luvan itselleni ja äänelleni osallistua täysipainoisesti kurssiin. Tiesin että minut oli laitettu tarkoituksella tälle kurssille.

Aluksi tehtiin äänen lämmittelyä. Sitten käytiin vokaalien avulla chakrat läpi. Lauloimme vedelle, lauloimme mantraa, hoidimme äänellä toisiamme. Ja minä tuotin ääntä muista piittaamatta! Sain äänen ulos!! Ja välillä ihmettelin tuleeko tuo ääni todella minusta! Päivä oli todella onnistunut ja voin olla tyytyväinen itseeni. <3 Löysin ääneni.