On jotenkin ahdistavaa, että tälläinen keskeneräinen ihminen kasvattaa lapsia. Kun oma tunne-elämä on lukossa eikä olet sinut itsensä kanssa ja kun kaipaa paljon omaa rauhaa ja yksinoloa.... miten tässä voi lapsia kasvattaa? En tiedä kuka kärsii vaiko kaikki.

Ajattelin mennä johonkin terapiaan. Psykiatrisen keskuksen tarjoama terapia ei jotenkin kiinnosta. Mietin että menisin rosenterapiaan. Jossain vaiheessa saattaisin haluta myös regressioterapiaan.