On taas aika pistää koti myyntiin. Jos saataisiin asunto vihdoinkin kaupaksi. Ja samalla on etsinnässä se omakotitalo. Tämä koko pitkällinen prosessi ajatteluttaa monilla tavoilla.

Tavallaan rakastan kaupunkielämää. Ja kuitenkin kaipaan vähän rauhallisempaa oloa. Hitautta. Noh, koska aika kiihtyy niin sitä samaa hitautta mitä mun lapsuudessa oli, en tule varmaan saavuttamaan ;D Kerrostaloasuminen ei ole oikein mun juttu. Harmi kun ei voi asua keskustassa omakotitalossa, tai siis jos olisi rahaa enemmän niin voisihan sitä... Mutta todellisuudessa, jos oikein syviä mutia kaivelen omassa sisimmässäni niin mitä oikeastaan kodilta haluan.

Todellisuudessa haluan, että minulla olisi KOTI. Minulla ei ole ollut sitä sen jälkeen kun vähän ennen 16-vuotissynttäreitäni muutimme pois lapsuudenkodistani. Siitä lähtien olen vain asunut jossain. Se mitä minun sydän kaipaa on juuret ... että oikeasti tuntisin olevani kotona. Sitä en tiedä mistä sen tunteen saisin. Miten voin saada sen saman rakkauden tunteen jotain paikka kohtaan.... Ehkä se vaan sitten tulee kun se Koti löytyy. En tiedä.

Minä olen lukemattomia kertoja unessa ollut ostamassa kotipaikkaani. Olen varmaan melkein yhtä montaa kertaa unessa asunut kotipaikalla. Tuskin todellisuudessa sinne enää haluaisin, vaikka se olisi mahdollista. Se ei enää ole sama paikka, tiedän sen.

Jotain sellaista siis sydämeni syvyydessä kaipaan.