Tänään oli viimeinen työpäivä. Kävimme joululounaalla koko firma yhdessä. En itkenyt ja onnistui jopa ihan aidon iloisesti nauramaan ja hymyilemään. Lopussa jouduin kyllä nielemään kyyneliä kun ruvettiin halaamaan ja toivottelemaan hyvää joulua ja hyviä jatkoja... Itkin vasta kotona.

Kävin siinä välissä ruokakaupassakin ja mun pää oli niin sekaisin, että nippa nappa kykenin ostamaan ruuat sunnuntai-iltaan asti... Enkä tiedä olenko ostanut jotain ihan älytöntä. Ajatus ei vain kestänyt koossa! Olisi ehkä kannattanut ottaa tämä huomioon ja tehdä ostoslista etukäteen. Onneksi kaupat on vielä auki maanantainakin ;)

Nyt taidan ryhtyä toteuttaamaan otsikon lääkettä. Joulusiivous odottaa edelleen tekijäänsä. Ensin juon kyllä kupin kahvia. Ja lähetän maailmankaikkeutteen ajatuksen siitä, että ensi vuosi (numerologisesti vuosi 1) tuo tullessaan runsautta ja onnea.