Meidän juhannus menee viimeisiä kamoja pakatessa ja muuttaessa.

Elämä on sen verran pyllähtänyt että eilen kävin miehen kanssa tekemässä tonttikaupat! Tontti sijaitsee samalla kylällä missä anoppi asuu.

Sen jälkeen kun teimme päätöksen että ostamme ko. tontin, asiat rupesivat järjestymään jouhevasti. Pojat saivat päiväkotipaikan, muuttoauto järjestyi juhannussunnuntaille yms. pikkuasioita järjestyi ihan noin vaan, kuin sormia napsauttamalla. Noh, Esikoinenhan ei päiväkotipaikkaa tarvitse kuin koulun alkuun ja sinnekin ilmoittautuminen sujui tosi näpsäkästi! Jopa tonttikauppa toteutui ;D

Ja vaikka mä olen muuttamassa anoppilaan (väliaikaisesti) niin silti mulla on tosi hyvä olla! Ihan kuin olisi muuttamassa kotiin. Kodilla mä en nyt tarkoita taloa jossa anoppi asuu vaan ylipäätään paikkaa ja sen energioita. Näin joskus alkukeväästä unta jossa olimme muuttamassa mun lapsuudenkotiin ja siinä unessa kerroin kaikille "Me muutetaan Kotiin!" ja olin tosi onnellinen ja sydän pakahtumaisillaan. Herääminen oli tuskallista. Nyt minulla on tuo sama tunne.

Ainoa mikä "ahdistaa" on tämä muutto. Että saadaanko me kaikki kamat pakattua sunnuntaiaamuun mennessä ja saadaanko me kaikki kamat mahtumaan jonnekin... Mutta eiköhän nämäkin järjesty.