Onko koskaan mitään niin suurta pistetty niin pieneen tilaan? En tiedä. Ei varmaankaan.

Kuka sinun mieleesi tulee kun ajattelet rakkautta? Ajattelet ehkä heti puolisoasi, seurustelukumppaniasi, lapsiasi, vanhempiasi, sisaruksiasi, muuta sukua... ehkä tarkemmalla miettimisellä sanaan rakkaus liitetään ystävät . Miten rajallinen on sinun rakkautesi?

Minulle sana rakkaus on ensisijaisesti jumalan, ja korkeimman valon ja voiman synonyymi. Pyrin jumalalliseen rakkauteen joka on pyyteetöntä, hyväksyvää, kaiken kattavaa. En siihen ihmisolentona kuitenkaan aina pysty, ymmärrettävästi. Mutta sitäkin vajavaisuutta voi rakastaa.   Rakkaus toivoo aina toiselle hyvää, sitä että toinen on onnellinen, että toinen tuntee elävänsä täydesti ja saa toteuttaa elämänsä tehtävää, rakkaus toivoo että toinen on turvassa, että toinen kasvaa ja vahvistuu henkisenä olentona ihmiskehossa, rakkaus antaa vapautta ja tilaa, rakkaus ei omista, rakkaus ei salaile vaan puhuu avoimesti, rakkaus ei kuiskuttele selän takana vaan puhuu kasvotusten, rakkaus on aina rehellinen, rakkaudella on hyvin monet kasvot. Rakkaus ulottuu muihinkin kuin lähimpiin, aiemmin lueteltuihin ihmisiin.

Uskallathan katsoa toisia ihmisiä silmiin? Vai pelkäätkö että sieltä katsookin takaisin jumala, rakkaus?

Joskus vuosia sitten tuli naureskeltua amerikkailaisille sarjoille kun niissä kaikki ovat aina "darling" tai "dear" ja joka toiselle sanotaan "i love you". Ja nyt huomaan että itse puhuttelen monia ihmisiä sanomalla "muru", "murunen", "rakas", "rakkaani". Ja käytän näitä sanoja hyvin laajassa merkityksessä. Saatan ehkä säikyttää joitakin ihmisiä tuolla mutta se ei kyllä ole koskaan tarkoitukseni. Yritän olla sanojen kanssa varovainen, mutta joskus ne vain tulevat spontaanisti; sieltä jumalallisesta rakkaudesta jota olen.

Toivon sydämessäni, että meistä jokaisella olisi rohkeutta laajentaa sanaa rakkaus. Minulla ainakin on vielä sen kanssa tekemistä