Esikoinen oli eilen poistettu harrastekerhosta varttitunti ennen sen loppua ja kehoitettu pitämään ensi viikolla taukoa. Poika ei itse tiennyt mistä tämä johtui.

Kerhon ohjaaja ilmoitti, että poika ei ollut noudattanut pelisääntöjä, oli haukkunut kerhokavereitaan ja puhunut tappamisjuttuja. Esikoinen sanoi aamulla ettei mitään tällaista ole tapahtunut. Haluaisin niin uskoa lasta, mutta koulusta on muutenkin kantautunut juttuja joiden mukaan poika käyttäytyy levottomasti.

Kun esikoiselta kysyy mikä vaivaa, niin kaikki on kunnossa eikä ole ongelmia. Tai korkeintaan ongelmana on että aikuiset eivät kuuntele eivätkä usko hänen sanaansa. Toisinaan ongelmana on se, että kaverit kiusaa mutta heti seuraavana päivänä poika menee kyseisten kavereiden luo kylään.

Minä olen ihan hukassa tuon pojan kanssa! Miten saada lapsi puhumaan jos hän ei halua puhua? Ja kuitenkin jotenkin tunnistan itseni tuossa lapsessa ja olenhan minä itsenikin kanssa hukassa.

On vaikea käsittää, miksi lapseni käyttäytyy noin. Hän on aina ollut tarkka pelisääntöjen noudattaja ja joutunut jopa kahnauksiin kavereiden kanssa kun nämä eivät ole noudattaneet sääntöjä. Hän tietää ihan varmasti miltä haukkuminen tuntuu jne. Onko tässä tapahtunut ilmiö "jos et voi voittaa heitä, liity heihin"? Esittääkö poika muka kovaa jätkää, että saisi hyväksynnän ja luokkakaverit unohtaisivat mahdolliset puutteet joista ovat kiusanneet

Vai onko tuo kaikki vain kasvamista kun täyttää toukokuussa 10 vuotta.

Vaikeaa on!