Olemme kaksi kertaa käyneet Miikan korvien takia ihan korvalääkärissä. Tk lääkäri sinne lähetti koska oli sitä mieltä, että sinne on asiaa. Ekalla kerralla lääkäri sanoi: "Tekisi mieli puhkaista ja laittaa putket." Ai että tekisi mieli. Sen kun annat vaan sormien syyhytä mutta minä en anna lupaa. Sitten käytiin seuraava keskustelu...

Lääkäri: "Laitetaan sitten antibioottikuurille."

KA: "No onko siellä sitten tulehdus?"

L: "Ei ole. Mutta kun on nestettä niin eihän sitä tiedä mikä siellä muhii..."

KA: "Sitten me emme ota antibioottikuuria."

L: "Tulkaa sitten 2 viikon päästä uudestaan. Voihan se neste sieltä itsestään kuivaakin."

Jaajaa. Menimme sitten 3 viikon päästä uudestaan, kun silloin oli käypäinen aika. Korvat ovat tällä hetkellä täysin terveet (ei siis korvatulehdusta) ja kuivat. Nielussa oli olevinaan jotain peitettä mutta nieluviljelystä ei mitään löytynyt. Miika olisi siis syönyt ihan turhaan yhden antibioottikuurin jos äiti olisi lääkäriä totellut. Sen sijaan poika sai jo ennen ensimmäistä korvalääkäriä homeopaattista hoitoa ja sen lisäksi vyöhyketerapiaa. Jatkossa turvaudumme näihin ensinsijaisesti. Lääkäri oli kovin hämmästynyt kun korvat olivatkin kuivat, ja äänen sävy oli vähän loukkaantunut. =D