oli myös kova pakkanen. Aamupäivällä minä kuitenkin hikoilin, koska punkesin maailmaan toista lastamme, muka tyttöä, joka äidin ja mukana olleen kummitädin yllätykseksi olikin poika! =D Tähän aikaan illasta jo katselin KYS:in synnytysosaston ikkunasta ulos ja totesin että onpas kylmän näköistä. Kainalossa tuhisi Miika.

Ja tämän päivän kysymys kuuluu: miten siitä voi olla jo vuosi aikaa? =) Ensimmäiset vauvakuukaudet ovat hämärän peitossa, enkä kesästäkään paljoa muista. Ainoa mieleen jäänyt asia viime kesästä on isäni luona vierailu pohjoisessa ja auton osto. Kaikki muu on ihan sumua. Tällä hetkellä olen jopa joinakin päivinä voinut tuntea iloa pojistani.

Sankari itse on mahataudissa =( Mies on myös. Mies sanoi, että eipähän tartte miettiä kumpiko jää Miikan kanssa huomenna kotiin.