Taidan edelleen leijua korkealla. Tuntuu etten ole ihan läsnä. Tosin se tunne alkoi jo viime tiistaina. Työt ovat kyllä sujuneet sutjakkaasti. Olen ollut hyvin rauhallinen asiakkaille. Nojoo, ainahan mä olen rauhallinen asiakkaille, mutta sanotaanko että oikein erityisrauhallinen. =D

Mä olin jopa täysin rauhallinen ja ulkopuolinen tarkkailija tunteilleni sillä hetkellä, kun tajusin työkavereideni tilanneen pitsaa isolla porukalla enkä minä kuulunut siihen porukkaan. Minkäpä sille voi jos jotkut ovat ajattelemattomia. Söin tyynenä salaattini joka maistui =) Ja totesin mielessäni että oikeastaan on kiva istua hiljaa koska minua ei tippaakaan kiinnosta keskustella Big Brotherista tms.

Toisaalta olisi kivaa jos voisi keskustella itseään kiinnostavista asioista jonkun työkaverin kanssa. Mutta minulla on onneksi toisaalla ystäviä ja kavereita joiden kanssa keskustella.

Tällä hetkellä minulla on syvä sisäinen rauha. Kaikki järjestyy eikä minun tarvitse kantaa huolta mistään. Tosin pieni ikävä siihen voimakkaaseen Kristusenergiaa on. Se oli kuitenkin niin voimakas että fyysinen kroppani ei sitä pitkiä aikoja kestä; ainakaan tällä hetkellä