Mitenkähän voisin jälleen toimia toisin, kun tuntuu että työkaverit eristävät minut työyhteisöstä. Sopivat keskenään moneltako menevät kahvitauolle, mutta kukaan ei vaivaudu kysymään minua. Ja jos minä kysyn, niin ei välttämättä edes vastata.

Jotain minun varmaan pitäisi tehdä toisin. En tiedä mitä. Olen parhaan kykyni mukaan ollut oma valoinen itseni, yrittänyt tutustua, keskustella, olla ystävällinen, sanonut huomenta joka aamu... Jos minulle sanotaan suoraan, että työasiatkin hoidetaan mielellään sähköisesti eikä kasvotusten niin minä kunnioitan sitä parhaani mukaan.

En tiedä, ehkä ylireagoin asiaan, koska minulla on koulukiusatun tausta. Ehkä tämä tänään tulee ylitse siksi, että se työkaveri jonka kanssa on löytynyt yhteinen sävel, on nyt pitkällä sairaslomalla ja tunnen olevani yksin. Enkä minä jaksa tänään toimia korkeimmasta rakkaudesta... Haluaisin vain huutaa kaikken pahan olon päin jokaisen naama.