Olen varmaan ennenkin kirjoittanut tässä blogissa että rakastan pimeyttä. Tänä aamuna oli ihanan pimeää kun lähdin vähän ennen kuutta salille.

Sitä on vaikea selittää. Pimeys on jotenkin pehmeää ja tulee lähelle. Pimeässä näkee asioita joita päivänvalossa ei näe; sekä fyysisillä silmillä että henkisillä. Pimeys on mystinen. Ihana, rakas pimeys!

Ja kuka uskoisi että olen pelännyt noin 16-vuotiaaksi asti pimeää =D