Tänään Pohjois-Savon yhteisökylä osuuskunta sai 9 uutta jäsentä. Jäseniä osuuskunnalla on tällä hetkellä 18. Vau! Tuntuu aika historialliselta =) Ja minusta tuli tämän osuuskunnan historian toisen hallituksen jäsen.

Jotenkin kuitenkin aina tunnen itseni vajavaikseksi tuolla. Minä olen innolla menossa asiaan mukaan, mutta tuntuu välillä ettei minulla ole annettavaa yhteisölle. Minulla ei ole mielestäni sellaisia erityistaitoja, joita yhteisö voisi käyttää hyväkseen.  Tämä on varmaan minulle suurin este päässäni miksi en osaa 100 % varmuudella sijoittaa itseäni yhteisökylään. En tiedä mitä annettavaa minulla on yhteisölle enkä sitä millä ansaitsisin elantoni siellä. Minä luulen, että pelkkä luonnon keskellä luonnon rytmiin eläminen ei minulle riitä...

Omituista on, että mieheni joka on vastustanut täysin asiaa, onkin nyt vilautellut mahdollista vihreää valoa =O Jokin aika sitten hän totesi, että maailman tilanne näyttää siltä että perhe alkaa olla kohta liian pieni yksikkö toimiakseen taloudellisesti järkevästi. Tänään hän totesi, että voihan se olla että maailman taloudellinen tilanne "pakottaa" meidät yhteisökylään hyvinkin pian. Että taitaa olla maailman kirjat sekaisin!! =D