Oli kova pakkanen. Tosin minulla oli ihan kauhea hiki! =D Olin yö kahdesta asti käpötellyt ympäri synnytyssali kolmosta (sitä samaa missä esikoinenkin syntyi) ja minulla oli kaverina tuleva kummitäti. Yhdessä hymistiin oooooo ja aaaaaa ja om-mantraa. Välillä minä kävellessäni höpötin, että kyllä ihminen sitten voi olla hullu. Ekalla kerralla voi vielä syyttää tietämättömyydestä, mutta toisella kerralla täytyy olla täysin kaheli. Että tähän suostuu uudestaan (ja jotku vielä monta kertaa). Ja lisää oooota ja aaata ja ommia =D Mutta niin vaan pääsin taas eteenpäin ilman kipulääkitystä. Aina kun tilanne tarkistettiin niin olin auki 4 cm. No johan on perskules. Sitt en enää pyytänyt edes tarkistamaan... Jossain vaiheessa hien keskeltä sanoin, että on se kumma kun ponnistuttaa. Kätilö päätti kurkata. No hyvänen aika! Alahan sitt vaan ponnistaa. =P Ponnistin kontaltani ja lopulta lapsi putkahti maailmaan, vähän reilun 10 tunnin synnytyksen jälkeen. Kätilö sanoi: Onneksi olkoon, poika. Ja äiti ja kummitäti: "POIKA??" Tyttöähän tässä muka tehtiin. Hetken hämmennyksen jälkeen nauratti. Toinen poika =)

Odoteltiin sykkeen lakkaamista napanuorassa ja kummitäti sai kunnian tehdä Miikalle navan. =) Poika pääsi ensi hörpyille ja kylpyyn. Äitiä vaan rupes pyörryttämään makuulla ollessaankin. Siihenkin löytyi apua ja aikuisetkin pääsi nauttimaan aamiaista.

Isä oli autuaan tietämätön siitä että oli syntynyt toinen poika. Isä oli hammaslääkärissä. =D Ja juuri kun olin laittamassa miehelleni viestiä, että poika tuli, hän tupsahtikin osaston ovesta sisään. Hämmästelemään sitä, että lapsi on poika =P Tässä vaiheessa minä olinkin siis päässyt jo osastolle pojan kanssa.

Tänään Miika on reipas ja iso poika. Iloinen ja puhelias. Aika menee niin nopeasti eikä minulla enää ole vauvaa =)

1270643.jpg