Aamulla soitti pomo. Käski istua. Onneksi tottelin. Työkaveri (ja Herrahenkilöksi täällä mainittu) makaa sairaalassa kaulasta alaspäin halvaantuneena. Meni asiat kerta heitolla oikeisiin mittasuhteisiin. Olen ollut koko päivän vähän itkuinen.

Toisaalta olen todella kiitollinen siitä, että osa minusta käsitteli asiaa heti henkiseltä kannalta. Ja kiitollinen siitäkin että olen kertonut miten paljon välitän, jos en saakaan enää tilaisuutta! Kiitollinen kaikesta siitä mitä olen saanut, tässäkin tilanteessa.

Lisäksi kuulin vasta tänään että ystäväni morsian on kuollut lauantaina ja ystäväni on itsekin sairaalassa.