Minä olen laiska ja saamaton ihminen.

Meillä on edelleen tammikuun lopun jäljiltä purkamattomia muuttolaatikoita ja niistä tongitaan sitt tavara kerrallaan. Tästä seuraa se, että esikoisen huone on asumattomassa kunnossa. Hän nukkuu pikkuveljensä kanssa samassa huoneessa. (tosin hän saattaisi nukkua siellä joka tapauksessa)

Poikien lelut ovat poikien ja muuton jäljiltä. En ole tehnyt niille mitään. Sen on näköistäkin.

Pihassa ei ole tehty mitään.

Ja suurinpiirtein satoja muitakin asioita, jotka ihan oikeasti todellakin pitäisi tehdä ja hoitaa. En saa tehtyä enkä hoidettua. Istun mieluummin koneella tai lukemassa tai virkkaamassa tai askartelemassa. En saa inspiraatiota enkä saa itseäni pakotettuksi tekemään noita hoitamattomia asioita. Jotenkin anoppilassa asuessa tämä tekemättömyys vain paheni ja jäi päälle.

Sitten olen asiasta itselleni vihainen ja tunne itseni huonoksi ja epäonnistuneeksi ihmiseksi.