Tilasin itselleni Diana Cooperin kirjan Ihmeelliset yksisarviset. Se on jonkin aikaa jo ollut pyödällä, mutta vasta eilen avasin sen varsinaisesti ruvetakseni lukemaan sitä. Samassa esikoinen, Herra 7 Wee, ilmestyi kainalooni ja sanoi "Äiti, lue ääneen." Ikinä koskaan milloinkaan pojat eivät ole pyytäneet minua lukemaan ääneen jotain minun omaa kirjaa. Lastenkirjoja on kyllä luettu ääneen vaikka kuinka paljon. Pian myös kuopus, Herra 4,5 Wee, hiipi kainaloon kuuntelemaan. Pojat kuuntelivat hiirenhiljaa kun luin kirjaa yksisarvisista. Ei yhtään ainoata kysymystä, ei yhtään ainoata kommentia. Vain keskittynyttä kuuntelemista, hiljaisuutta. Normaalisti saan vähän väliä keskeyttää lukemisen ja vastata lukemattomiin kysymyksiin.