Olin menossa työhaastatteluun, ja yhtäkkiä huomasin, että mulla ei ollut työtodistuksia mukana, kalenteri vain. Katsoin että mulla vartti aikaa ja varmasti jos oikein nopeasti toimin niin ehdin hakea ne todistukset. Menin siis hakemaan niitä, ja mun äiti oli meillä (tosin kotikin oli ihan jotain muuta kuin tämä nykyinen...) ja se halus puhua mun kanssa sitä ja tästä ja tuosta. Mie sanoin, että tajuatko että minä myöhästyn kohta työhaastattelusta. Joojoo, ja se puhuu vaan. Argh!

Mie hyppäsin autoon ja lähdin sillä. Mulla oli oikein karttaki,n mutta se oli ihan omituinen. Kunnes tajusin, että olin vahingossa ajanut sen rakennuksen sisään mihin olin menossa! Se oli niin valtava rakennus! Ajoin ulos ja parkkeerasin. Ja tajusin olevani ½ tuntia myöhässä =O Ajattelin, että yritän kuitenkin...

Seikkailin sisällä, kun en tiennyt minne ois pitäny mennä. Näin vartijan juttelemassa kaverinsa kanssa. He katsoivat pitkään mun mekkoa (violetti) ja huomasin että siinä oli rapatahroja (ulkona satoi). Ne olivat onneksi kuivia ja minä karistelin liat pois. Minä kysyin vartijalta tietääkö se mihin  mun pitäis mennä kun pitäisi löytyä joko tämän niminen tai tuon niminen (en muista enää nimiä, mutta ne oli ihan selkeästi mulla paperilla). Vartija sanoi, että hissillä toiseen kerrokseen. Sitt mie etsin sitä hissiä... Ja kun etsin sitä niin se vartija vislasi mulle ja huusi: "Ninni hei! Ei tartte enää mennä!" Ja osoitti miestä joka tuli hissistä. Siinä oli siis toinen niistä etsimistäni henkilöistä.

Menin ja esittelin itseni ja pahoittelin että olen niin myöhässä. Mies katsoi minua vain ohimennen ja sanoi että tosiaan on jo myöhäistä. Hän ei halunnut puhua kanssani ollenkaan. Yritin selittää että myöhästymiseni syy oli se, että eksyin heidän suuressa bisnesrakennuksessaan kartasta huolimatta, mutta hän ei halunnut kuunnella. Totesin mielessäni, että onneksi myöhästyin. En olisi siellä halunnutkaan työskennellä. Tämä ihminen oli jotenkin niin kylmäkiskoinen.

Olin jo lähdössä pois kun tajusin, että vartija oli puhutellut minua nimeltä. =O Minä en tuntenut häntä. Menin sitten takaisin ja kysyin vartijalta: "Tunnemmeko jostain?" Vartija oli vähän hämmentyneen näköinen ja kysäisi: "Miten niin?" Johon minä: "No kun puhuttelit minua nimeltä äsken!" Vartija meni ihan kummallisen näköiseksi ja lähti kohta kävelemään kanssani kohti ulko-ovia. Kun olimme kuulomatkan päässä vartijan kaverista minä sanoin: "Noh, alahan puhua." Mutta ei se mitään puhunu... Vetäisi minut vaan jonnekin nurkan taakse ja suuteli!! =O DAMN! Mullahan meni pasmat ihan sekaisin. Täysin tuntematon mies! Tai siis ainakaan minä en häntä tunnistanut. Vartija sanoi vielä, että ei tässä vielä kaikki, tulet huomaamaan. Ja passitti minut matkoihini. Kääks!! =D