Kävin tänään vihdoin ja viimein tapaamassa Herrahenkilöä. Etukäteen se tuntui kauhean rankalta ja vaikealta. Mä painikoin ja jännitin. Jopa niin paljon että mä olin varma että oksennan autoon matkalla. Mutta mitään sellaista ei tapahtunut. =D

Kun mä astuin ovesta sisään, käsittämätön rauha valtasi minut. Vielä oven takana mun sydän pyrki ulos rinnasta. Ja kun pääsin halaamaan niin mä ihan oikeasti huokaisin hyvin syvään (ääneen) ja kaikki vähäinenkin pelko ja rauhattomuus poistui. Kaikkien näiden kuukausien ikävä poistui. Se oli vähän kuin olisi kotiinsa tullut... 

En mä osaa enempää kertoa. =D <3