Nyt kokeillaan miten tähän uuteen blogiin kirjoitetaan, ja miten tätä ylipäänsä käytetään. Näyttää ihan oudolle näin ensi alkuun.

Minua harmittaa ihmisten muutosvastarinta niin tämän vuodatuksen suhteen kuin töissäkin. Koko ajan pitää narista ja valittaa, jopa keskeneräisistä asioista. Minä en ole mikään koodari eikä minusta sellaista saa tekemälläkään, joten en sitä puolta osaa arvostella. Mutta minulla on kuitenkin kokemusta useammasta ohjelmistomuutoksesta elämäni aikana. Yksikään niistä ei ole mennyt kerralla kohdalleen. Se on se tekniikan ihmeellinen maailmaa. On asioita jotka eivät vain osu paikalleen kerta rykäisyllä.

Elämäkin on vähän samankaltaista. Aina ei osu. Onneksi monia asioita voi korjata ja säätää; toisinaan on taas pakko todeta yhdessä että vanhaan ei ole paluuta, opetellaan tämä uusi. Niin elämässä kuin tietoteknisissä asioissa. Vuodatuksen kanssa opettelemme siis uuden vuodatuksen ja toivomme, että tämä uusi antaa meille jotain mitä vanha ei voinut enää antaa.

Töissäkin kuuntelee päivittäin valittamista muutoksista. Niin, jos avaa silmänsä ja katsoo ympärilleen niin meidän työpaikka ei ole ainoa jossa niitä muutoksia tulee jatkuvasti. Ajan henki. Puutumatta mitenkään ajan hengen henkiseen näkökulmaan.

Toisinaan toivon, että saisin tehdä etätöitä. Olisi mukava herätä aamuisin, käydä koiran kanssa rauhassa ulkona, keitellä kahvit samalla kun avaa tietokoneen, ehkä sytytellä leivinuuniin tulet jos on pakkaspäivä,  käydä lounastauolla koiran kanssa jälleen kävelyllä, olla kotona kun pojat tulevat koulusta... Haavetta vain tällä hetkellä.