Eilen oli esikoisen joulujuhla tarhassa. Aaron oli paimen. Tosin viime hetken paniikki iski maanantaina kun poika sai tietää että itämaan viisaat miehet saavat kruunut päähänsä mutta paimenet ei ;D Oli kuitenkin pystypäisenä hieno paimen sauvansa kanssa, jonka oli itse löytänyt pihalta. Minä pidin vaivihkaisen kannustuspuheen ennen esitystä siitä miten hienoa olla paimen lampaille, kun enkelitkin tulivat kertomaan ihan ensimmäisenä paimenille Jeesuksesta. Aaron oli myös tonttujumppaesityksessä. Kaikki lapset esiintyivät niin upeasti ja osasivat monta laulua!

Onkohan mun sydän jotenkin avautumassa kun nämä tilanteet saavat minut nykyään herkistymään ja olen kyllä ihan täysillä mukana...

Virittäytyminen jouluun on menossa ihan täydellä. Mulla on niin joulumieli! Eilen oli minun vuoro avata työpaikan joulukalenteri ja siinä oli namusen lisäksi teksti "Lämpö on vallannut pienen ihmismielen, löytänyt paikan, jouluisen mielen". Ja se oli jotenkin niin osuva! Pikkuhiljaa olen koristellut kotia. Pojat ihmettelee kun vähän väliä ilmestyy jotain uutta jouluista. =)

Viitaten aiempaan väsyneeseen avaukseen; olen työntänyt ikäväni jonnekin taka-alalle koska se selkeästi saa minut väsyneeksi ja vihaiseksi. Pyrin elämään tässä hetkessä. Tiedän, että joskus vielä... =)