Eka työviikko loman jälkeen alkaa olla takanapäin. Yhtä hullunmyllyä selvittää loman aikana kertyneitä papereita jne. Mutta ihanaa kuitenkin olla taas töissä!

Toki kaipaan alla mainittua työkaveria. Hänen tilanteensa on tällä hetkellä parempi. Pitkä ja arvattavasti kivinenkin on kuntoutuksen tie. Hän on sitä mieltä että kyllä hän jo ensi viikolla kävelee ihan normaalisti eikä usko kun lääkärit sanovat että niin ei käy. Hyvä tietysti on, että hänellä on vahva luottamus kuntoutumiseen ja toipumiseen =)

Minun on ollut välillä vaikea pysytellä ulkopuolisena. Minun on tietoisesti pitänyt muuttaa ajatuksiani. Pahimmalla hetkellä olisi tehnyt mieli ajatella (suorastaan huutaa ajatuksissa), että nyt et kyllä häivy tuolla tavalla, saat luvan pysytellä fyysisellä tasolla ja oppia... Jossain vaiheessa en tiennyt, kumpi on parempi uutinen, sekö että hän on kuollut vai sekö että jää eloon. Tietoisesti siis pyrin lähettämään ajatuksia, että on turvallista tehdä omat ratkaisut ja tekipä hän minkälaisen ratkaisun tahansa, auttajia on, ja rakkautta. Nähtävästi hän on päättynyt pysyä fyysisellä tasolla...