Käytiin aamusta mattopyykillä. Kaupungissa en koskaan tykänny matonpesusta. Se oli yhtä pakkopullaa. En ymmärtänyt miksi se silleen muuttui...

Tänään tajusin: kaupungissa ei vain ollut sitä mattolaituritunnelmaa. Ihmiset käyttäytyivät toisin kuin olin mattolaiturilla oppinut yms. Nyt oli taas kaikki toisin. Vaikka mattolaituri onkin nostettu rannalle ja siellä pelataan letkujen kanssa ja maton voi "mankeloida" kuivaksi niin silti tunnelma oli sama kuin mihin olen lapsena oppinut. Ja kas, mehän ollaankin nyt maalla!! =) Nautin joka ikisestä harjanvedosta, mäntysuovan tuoksusta, kastumisesta, paarmoista, ympärillä riehuvista lapsista, höpöttävistä kanssapesijöistä. Ja sitten mentiin uimaan. <3

Noh, selkä paloi; onneksi lievästi. =)

Maalla elämisessä on edelleen kaikuja minun lapsuudesta 70- ja 80-luvulta. Jotain sellaista mitä haluan antaa myös omille lapsilleni. Jotain pieniä asioita kuten mattojen pesu, ympärillä kukkiva luonto, jatkuva lintujen konsertti, kylällä ajava traktori, kyläkaupassa iloisesti tervehtivä kauppias...

Ei varmaan huomaa että nautin täällä asumisesta =P