Tulin poikkeuksellisesti bussilla töihin.

Mä en muistanutkaan miten hankalaa se minulle on. Jännitän ehdinkö bussiin, olenko oikeassa bussissa, meneekö bussi varmasti oikeaan suuntaan, osaanko jäädä oikeassa paikassa pois, päästäänkö turvallisesti perille... Jännitän ihan kaikkea! Vaikka kaikelle tuolle ei ole edes perusteita. Meidän kylällä ei voi mitenkään edes mennä väärään bussiin koska muita busseja ei siitä kulje kuin se joka tulee kaupunkiin ja ainoa järkevä poisjäänti paikka on linja-autoasema. Ja osa muistakin jännittämisen aiheista on ihan järjettömiä. Mutta tuolla tavoin mun elimistö toimii.

Ja koska jännitän, mulla on maha sekaisin ja vähän huono olo. Lisäksi minulle tulee linja-autossa muutenkin huono olla. Onneksi pääsin ihan etupenkkiin, että sain katsella eteenpäin. Huono puoli edessä istumisessa on se, että näen miten lähellä edellä kulkevaa autoa bussikuski ajaa...

Huoh!

Torstaina pitäis mennä kotiin bussilla. Sitä odotellessa... angel