Maaria, matala neiti,
pyhä piika pikkarainen,
kylpi kylyn kyllältänsä,
vatsan löylyn vallaltansa;
saip on tuonne poikuensa
heinille kesäteoille,
syntyi poika polvillehen,
lapsi lantehuisillehen.
Jouluna Jumala syntyi,
paras poika pakkasella,
hevon heinähuonesehen,
sorajouhen soimen päähän.
Härkä olkia levitti,
sika penkoi pehkuloita,
poian pienen peitteheksi,
katteheksi kaikkivallan.
Jouluna Jumala syntyi,
paras poika pakkasella.
Nousi kuu, yleni päivä,
armas aurinko havahti,
tähet taivon tanssaeli,
Otavat piti iloa
syntyessä suuren Luojan,
yliarmon auetessa.

 

*Kanteletar*