Luin juuri otsikossa mainitun kirjan. Mielenkiintoinen. Tosin joudun osittain yhtymään linkissä olevan arvostelun sanoihin. Minuakaan ei mm. viehättänyt ollenkaan kirjassa olevat rukoukset ja mantrat. Ne tuntuivat aivan liian teennäisiltä minustakin, liian monimutkaisilta. Yksinkertaisuus viehättää minua.

Mutta kirja oli hyvä siinä mielessä, että se auttoi minua jälleen kerran katsomaan itseäni. Hyvä peili. Olen jo itsekin välillä viime aikoina miettinyt, että olisi ehken kasvunpaikka, koska en itse haluaisi olla itseni puoliso tai ystävä!

Kun edes oikeasti panostaisin itseni kehittämiseen, niin voisin hyvällä omalla tunnolla perustella ihmissuhteideni laiminlyöntejä. Tai ylipäätään oman käytökseni itsekkyyttä. Toki oma itse saa ja pitää olla tärkeä, mutta tässäkin tulisi löytää kultainen keskitie. Mielenkiintoinen ajatus kirjassa oli se, että voisi katsoa itseään vastaantulevan silmin. Pysähtyisitkö omalla kohdallasi? Jos et, niin miksi et? Ja kyse ei nyt ole ulkonäöstä vaan sisäisestä maailmasta!

Ja jos oikein rehellisesti ajattelen, niin en kyllä pysähtyisi itseni kohdalla. Että sori vaan ;D Täytyy tehrä jotain...