Miehen täti on kuollut. En ole koskaan tavannut häntä. Hautajaiset olisi viikon päästä. Ilmoitin miehelle, että en aio osallistua. Noh, ehkä ymmärrettävästi hän oli vähän loukkaantunut. Mutta minulle on suuri ongelma osallistua sellaisen henkilön surujuhlaan, jota en tunne.

Lisäksi minua hiukan loukkasi se, että mies totesi: "No se on kyllä semmoinen tilaisuus että sinne pitää mennä edustamaan." Että silleen... vai ihan edustamaan. Ja kuulemma hyvä tilaisuus tavata sen puolen sukulaisia joita en ole vielä tavannut näinä reiluna 5 yhdessäolo vuonna. Mun mielestä taas hautajaiset eivät ole tilaisuus jonne mennään tapaamaan jotain uusia sukulaisia...

Olen ehkä jotenkin sosiaalisesti kieroon kasvanut tässä asiassa. En osaa edes ajatella, että minun pitäisi olla mieheni tukena. Kun hän ei kerran ole vuosiin itsekään nähnyt tätiään niin tuskinpa täti kovin läheinen on. Miestähän en kiellä menemästä. Toki hän saa mennä.