Olin tänään Harriet Piekkolan kahdella kurssilla. Olivat toki suht pintaraapaisuja koska kestivät 2 tuntia kumpikin. Aamupäivällä oli Matka menneesee elämään. Ensin teimme ihan samanlaisen harjoituksen
kuin me teimme viimeksi Enkelikoulussa eli katsoimme paria ja hänen elämiään. Minun pari näki minut Espanjassa pyykillä, Intiassa joen rannalla morsiammena, Getsemaanessa vesiruukun kanssa Jeesuksen aikaan (tämä kävi kovasti minun sydänchakran ja toi silmiin kyyneleet) sekä Kanadassa intiaanipäällikön vaimona, täälläkin vahvasti vesielementti mukana eli joki. Nämä olivat siis nopeita välähdyksiä.

Sitten käväisimme pidemmän matkan jokainen itsellemme. Olin egyptiläinen nuori nainen, parikymppinen. Minulla oli ollut kaksoisveli (hän on nyt hyvä ystäväni, mies jälleen) joka oli jo kuollut ja menetys oli minulle valtaisa niin kuin nyt kaksosista voi kuvitella (olen nähnyt aiemmin erään toisenkin yhteisen elämän jossa hän poistui ensin; silloin hän oli vaimoni ja kuollut minun poissa ollessani (lienee joku sotilaselämäni) , tämä oli hyvin vahva kuva, olin polvillani haudalla ja itkin ja satoi kylmästi ja kovasti, tuskassani ajattelin että olen saanut hyvän oppaan jos menetinkin puolison...).

Noh, takaisin Egyptiin. Asuin Luxorissa, ja isäni oli jonkinlainen sotaherra (isäni myös tässä elämässä). Nimeni oli Me-ri-am. Tuo siis tavattiin minulle kun ihmettelin että se ei mielestäni ole egyptiläinen nimi... Harriet pyysi hyppäämään 10 vuotta eteenpäin. Ei mitään, ihan tyhjää. Jahas, palataanpa 5 vuotta taaksepäin. Tajusin, että olin kuollut, mutta miten. Synnytykseen. Syntynyt lapsi on nykyään esikoiseni ja puolisoni on meidän 1-vuotias. Moni pikkujuttu selittyi tässä elämässä. Koin kuoleman syntymänä. Minua oltiin vastassa (kaksoisveljeni, ja muita) ja tilanne oli rakkautta täynnä, vaikka juuri rajalla käväisikin huoli siitä miten lapsi ja isä pärjäävät ilman minua.

Toinen kurssimme oli Enkelikävely. Harriet kertoi ihan perustietoa enkeleistä, eli mulle tuttua. Sitten menimme tapaamaan omaa enkeliä ja menimme sinne ratsain. Kohtasimme rannalla lauman hevosia joista yksi oli se oma. Minä sain suuren kunnia ratsastaa valkoisella yksisarvisella. Hevonen vei meidät enkeleiden laakson "ruusukvartsiputken" läpi. Siellä puutarhassa oli enkelini, se samainen jonka olen jo kohdannut Enkelikoulussa. Häneltä sain violetin sulkakynän (olen saanut semmoisen joskus aikaisemminkin). Sain selityksen, että se pitää pitää tallessa ja tiedän kyllä milloin sitä sitten tarvitsen. Siihen olin tyytyminen ;) Enkelin kanssa tulimme takaisin hevosella, kävimme matkalla pinkissä pilvessä (en muista enää mitä siinä tapahtui). Siinä välissä Harriet vähän kyseli matkasta ja jutusteli, ja sitten menimme oman enkelin kanssa takaisin enkelten laaksoon.

Oma enkeli vei meidän kappeliin, jonne saapui yksi arkkienkeli. Paitsi että minun seuraksi tunki 3 Arkkienkeliä!! Minä siinä hämmästelin että yksi vaan piti tulla. Mutta Rafael oli tullut paikalle koska olin
pyytänyt parannusta, Mikael oli tullut paikalle koska tulen kuulemma tarvitsemaan taivaallista sotajoukkoa ja hän tuli muistuttamaan, että he ovat paikalla kun heitä tarvitaan, ja Gabriel tuli paikalle koska olemme Enkelikoulussa hänen energioissaan. Kylläpä minä olinkin siunattu!! Minua nauratti kovasti kun Arkkienkelit kumartuivat kun saapuivat ovesta kappeliin; olivat niin pitkiä =D Enkelten laaksossa Enkelten kuningatar eli Pyhä Maria antoi vielä meille rakkautta.

Palasimme takaisin saliin oman enkelimme kanssa ja lähdimme enkelikävelyyn. Teimme pari jonon ja parien väliin kujan, seisoimme kasvot vastaikkaan. Harriet seisoi jonon toisessa päässä. Toisesta
päästä jokainen lähti kävelemään silmät suljettuina kujaa, muut sivelivät häntä ja lausuivat hänellä mm. minä rakastan sinua, olet täydellinen, olet kaunis... Harriet otti toisessa päässä vastaan ja
kertoi viestin enkeleiltä.

Minun viestissä kerrottiin, että nyt eletään arkipäivää pienten sielujen kanssa. Mutta vielä koittaa sekin päivä, että saan toteuttaa sydämeni toivetta. Ja pitää muistaa kertoa pienille sieluille että he ovat tärkeitä. Siis lapsille. No itkuhan siinä tuli!!

Aivan ihanat kurssit!