Näin toissayönä mielenkiintoista unta. Olimme enkelikoululaisten
kanssa jossain. Osa unesta on vähän huonossa muistissa, muistan vain
pätkiä. Lähdimme koko porukka jonnekin autoilla ja minä kaverin kyytiin
kyytiin. Hän ajoi ihan päättömästi ja hurjasteli ja
minua vähän pelottikin. Pidin kädet silmillä ja kurkin sormien välistä
miten kaveri kahaili joitakin leveitä portaita myöten, pujotteli ei-autoille-
tarkoitetuissa tunneleissa yms. Toisaalta myös luotin siihen, että
Marjut hoitaa homma ja tulemme olemaan turvallisesti perillä =)

Kohta olimme jossain talossa, jossa oli vanhoja huonekaluja. En oikein muista
mitä siellä teimme. Meitä oli 4 siellä ja jotenkin tiesin että muut
olivat jakautuneet jonnekin muualle, ehkä muihin taloihin. Minä avasin
jonkun kaapin ovet ja katsoin sinne, ja samassa tunsin viileän
tuulahduksen selkäni takana. Käännyin katsomaan ja näin naisen, joka
oli pukeutunut vanhanaikaisiin mustiin vaatteisiin. Minulle tuli
sellainen olo, että hän on ollut joku palvelija tai kotiopettaja tms.
Ja se nainen katsoi suoraan minuun ja sanoi: "Sinäkin voisit JO tehdä
läksysi." Nimeomaan paino sanalla 'jo'. Säikähdin ihan kauheasti ja
huusin suoraa huutoa, ja nainen katosi. Kohta paikalle tulivat Kirsi ja
Annea (enkelikoulun opettajat), ja kerroin heille ja muille mitä oli tapahtunut. Kirsi
vain vähän hymähti asialle, johon minä huudahdin: "Minä säikähdin niin
paljon etten ole ehtinyt ajatella mitkä läksyt on tekemättä!" =D

Muistan että aluksi unessa ajattelin, että nainen toistaa jotain
vanhaa, mennyttä asiaa kummitellessaan. Mutta jo unessa siis tajusin,
että viesti oli minulle. En vain nyt vieläkään tiedä mitkä läksyt tässä
on tekemättä ja jotka olisi pitäny jo tehdä! =D Mieskin kysyi aamulla,
että mitkäs läksyt sulla sitt on tekemättä. ;) Ja Aaron kysyi aionko
tehdä =)