Olen tässä viime päivinä tajunnut, että elämähän tuntuukin hyvälle! Minulla on ollut muka liian kiire elää, niin en ole kiinnittänyt siihen huomoita. Erään ihmisen kommentti palstalla sai minut tajuamaan. Elämä on oikeasti tällä hetkellä hyvää ja maistuu makealle. Minulla on enemmän positiivisiksi luokiteltuja tunteita kuin negatiivisiksi. Hymyilen enemmän, nauran enemmän, kiinnittää enemmän huomiota ulkonäkööni, kiinnitän enemmän huomiota kodin ulkonäköön, kiinnitän enemmän huomiota kanssaihmisiin ja heidän tarpeisiin...

Aina voi pistää paremmaksi. Tästäkin voi parantaa. Mutta oikeasti se tunne kun huomaa elämäniloisen itsensä tulevan pinnalle pirskahtelevana ja valoisana ... voiko sitä tunnetta edes kuvailla? =)