ja se on ärsyttävää!

Eilen vahingossa mottasin 1-vuotiasta. Ojensin kättäni eteen, kun 1-vuotias meinasi lyödä pöntöllä istuvaa isoveljeä. Ja juuri silloin 1-vuotias liikahti ja käänsi päätään ja muks. Noh, onneksi vauhti ei ollut kova kummallakaan ja loukkasin lähinnä 1-vuotiaan itsetuntoa. Tosin poika raukka parkui isälleen: "Äiti löi, äiti löi!" Tai ainakin se siltä kuulosti, äiti sana oli ihan selvä ja mielenpahoituminen tuli selväksi. Minulla oli todella, todella kurja olo, vaikka tapahtunut oli puhdas vahinko. Hyvä kun en minäkin itkua tuhertanut.

Tänään on jo itkettänyt työkaverin 50-vuotisjuhlat ?? Ei oo tottakaan. Ja lehdessä oli joku äitienpäiväjuttu palkittävasta äidistä ja taas itketti. HUOH!!

Pitäisi keksiä taas viikoksi eteenpäin ruokaa perheelle. Miksi se on joka kerta niiiiiiiin vaikeeta? Lisäksi pitäisi ajatella mitä tarjottavaa on 17.5 Aaronin 4-vuotissynttäreillä. Virallinen päivähän on 15.5 mutta juhlitaan helatorstaina.