Jälleen innoikkaina kokoonnuimme. Kerroimme kuulumisia ja se johtikin lopuksi parannustilanteeseen, jossa yhtä meistä parannettiin todella voimallisesti. Toki ryhmän parantava energia vaikuttaa aina kaikkiin. Ja kuten näissä tapaamisissa taipumus on, yksi asia vie toiseen ja me kaikki saimme siunauksen.

Jaanalla oli siunattua vettä kulhossa ja hän siunasi (tavallaan kastoi) jokaisen vedellä ja kanavoidulla energialla. Tämä oli minulle ehkä pitkään aikaan voimallisin kokemus. Kun Jaana kosketti otsaani, koin hyvin voimakkaan kristusenergia, rakkauden. Se oli hyvin lähellä sitä mitä joskus lapsena koki ja sitä mitä aina etsii ja halajaa. Minä en ehkä ihan täysin uskaltanut mennä siihen mukaan, mutta kuitenkin sen verran että kyyneleethän siinä tuli! Koko huone tuntui kylpevän pyhyydessä. En osaa kuvailla sitä paremmin ja se sana tuli myös keskusteluissa esiin. Jos viimeksi tunsin ehkä jääneni jotenkin vajaaksi, tällä kertaa todella tunsin tuon ihanan pyhyyden. Ja se vaikuttaa minussa vieläkin.

Teimme meditaatioita, keskustelimme.

Jaanalla oli mukanaan Ylösnousseet mestarit -kortit ja hän nosti jokaiselle kortin. Minulle tuli Lady Nada, joka on kytkeytynyt hyvin vahvasti naisellisuuteen ja ylipäätään feminiinisyytteen. En ollut kovin yllättynyt ;D Ylipäätään naisellisuus tuntui olevan pinnalla tällä kertaa ja oli ihan hyvä huomata, että en olekaan tässä yksin! Että on muitakin joille naisena oleminen ei olekaan itsestäänselvyys. Tosin minulle valkeni monia asioita siitä mitä naiseus loppujen lopuksi on =)

Ah, tosiaan, paikallehan tupsahti se valaistunut munkki joka kertoi teinipoikana katselleensa tyttöjä sillä silmällä ja kokeneensa että se kauneus ei aina ollut ulkoisessa olemuksessa. Jokainen sai halutessaan tehdä (ja minähän tein!) niin että laittoi sen joskus murrosiässä asiaan liittyvän negatiivisen kokemuksen kämmenelleen ja näki kuinka valo ympäröi sen ja sitten kohotti pallon korkeuksiin. Voin myöntää että pidättelin jälleen kyyneliä...

Lopussa Jaana pyysi jokaista hetken miettimään mikä on se asia millä itse tuo henkisyyttä arkeen ja sen jälkeen pukemaan se sanoiksi päätöksenä. Minun päässä lähti heti kelamaan: "No mutta kun minä en tiedä! Sehän se tässä ongelmana onkin! En tiedä enkä osaa." Ja sitten se toinen ääni: "Kyllä sinä tiedät ja osaat. Sinä tiedät että sinä tiedät ja osaat". Ensimmäinen väittää ettei osaa jne jne jne. Jossain vaiheessa keskellä sisäistä kamppailua kuulin Jaanan sanovan, että se voi olla jotain joka tuntuu mahdottomalta tai ei tiedä miten se tehdään; ja siinä samassa kuulin ihan selvästi vastauksen: "Elän korkeammasta rakkaudesta käsin." Ja se on minun päätökseni.

Tuntuu että sain tällä kertaa niin paljon vastauksia juuri tällä hetkellä menossa olevan prosessiini!