Kiitos kommenteista! Niin se taitaa välillä olla, että olen kiivaasti "opettanut" läheisiäni, mutta jättänyt itseni sen varjoon. En ole elänyt niin kuin olen opettanut... Mitenkähän tuo Rautaneitokin on uskonut mun puheita =D

Valmiiksi en kuvittelekaan tulevani ihmisenä, ainakaa ihan heti ja kertaheitolla. Välillä taivastelen sitä, että tällainen keskeneräinen ihminen yrittää kasvattaa lapsia. =P

Tarkkaivaiset ovat ehkä huomanneet, että minulla on henkisessä kasvussani hyvä palvelu. Palautetta tuli melko pian myös kurssin vetäjältä. Opettaja tulee silloin kuin oppilas on valmis? Mitään tietoa ei ole siitä kuinka Jaana tuon teki; mistä ihmeestä tiesi tulla tänne kommentoimaan.

Nyt sitten pitäisi löytää itsestään se nappula jolla saisi itsensä rakastamaan itseään ja toimimaan sieltä korkeammasta rakkaudesta käsin. Joskus vuosia sitten hioin ja tahkosin asiaa kirjoittamallaa päivittäin positiivisia vahvistuslauseita. Tämä oli ennen lapsia. Olen yrittänyt sitä myöhemminkin, mutta tuntuu ettei sitä rauhallista hetkeä löydy siihen. Se toimi; silloin, mutta ei jättänyt ehkä tarpeeksi pysyvää jälkeä. Silloin jopa pystyin katsomaan valokuvia itsestäni rakkaudella ja näin kauniin naisen. Tällä hetkellä oman kuvan katsominen on nippa nappa siedettävää, en näe kaunista naista, ja inhoan sitä mitä näen... Great! Voi kun olisi joku taikakonsti millä voisin heittää nämä kilot mäkeen!!